She holds the Key, yet the Door remains locked..

Raskas viikko takana. Ensin puristettiin lävitse kolmen päivän pääsykokeet jonka jälkeen torstaina jouduin vastakkain vaikeiden ristiriitatunteiden kanssa. Tämä viikko toi muutoksia myös bänditouhun saralle. Olemme vailla nyt sekä basistia että rumpalia. Basisti luultavasti löytyy hieman kivuttomammin, mutta teknisesti tarpeeksi taitavan, motivoituneen rumpalin löytäminen saattaakin osoittautua hieman haastavammaksi tehtäväksi. Ei auta kuin toivoa parasta. Puskaradiota jos vain saisi kiertämään niin hyvä olisi..
Lisäksi keikka heinäkuussa Tuhdimmilla Tahdeilla varmistui. http://www.tuhdimmattahdit.fi/
Meidät oli siis bongattu viime viikonlopun Pelmurockista ja valittu soittamaan Tuhdimpien tahtien Open Stage-lavalle. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä että tulemme soittamaan päivällä samalla lavalla kuin millä Sonata Arctica soittaa illalla. Ai että kuumottaako? Ei niin yhtään.. (:
Se, millä kokoonpanolla keikan soitamme on toistaiseksi auki mutta lavalle on tarkoitus nousta vaikka sitten sessiojäsenen voimin. Tällainen tilaisuus olisi häpeä jättää käyttämättä.

Kuluneen viikon tuntemukset ovat toden totta olleet ristiriidassa keskenään. Kaikkea mahdollista tuli koettua riemusta apatiaan ja aina murtavaan suruun saakka. Hiukan liiallinen henkinen höykytys yhdelle ihmiselle viiden päivän sisään. Kaikesta huolimatta käsitin yhden asian. Minulle tekisi valtavan hyvää jos saisin syksyllä aloittaa uudessa koulussa uusien ihmisten ja asioiden ympäröimänä. Saisin taas kokea kuuluvani jonnekin, enkä enää joutuisi kokemaan sitä ajelehtivuuden tunnetta, josta olen koko kevään kärsinyt. Koen eräällä tapaa jämähtäneeni pessimistisiin, raskaisiin ajatuskulkuihin tänä keväänä ja olen ollut kaiken kaikkiaan henkisesti melkoisen huonovointinen. Pääsykokeessa ollessani tunsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan että voisin saada pääni täyttymään kenties myös päinvastaisista ajatuksista jos sattuisin kyseiseen kouluun pääsemään. Ilmapiiri, tehtävät, ympäristö ja ihmiset olivat kiehtovia ja samaan aikaan täysin uusia. Juuri uusia tuulia minä kaipaisin jotta saisin tehtyä perusteellisen suursiivouksen pääni sisällä.

Lopuksi haluaisin vielä kirjoittaa sanoitusten teon loistavuudesta. Kirjoitin jokin aika sitten bändilleni uudet lyriikat puoliksi oman itseni ja puoliksi kärjistetyn fiktiivisen hahmon pohjalta ja täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sanoitusten teko tuntuu aina opettavan tekijälleen jotain uutta omasta itsestä. Näin ainakin tuntuu käyvän joka kerran minun kohdallani.


Who could melt the Ice, Who could break the Spell? She holds the Key, yet the Door remains locked...

Hyvää viikonloppua!