Inspiraatiosta ja levottomuudesta

Vieraillessani tänä keväänä ystäväni kanssa Helsingissä Kiasman "Thank you for the Music" musiikkia ja fanikulttuuria käsittelevässä näyttelyssä, inspiroiduin valtavasti kuvataiteilija/valokuvaaja Terhi Ylimäisen Deliverance -sarjan töistä. Ylimäinen on Helsinkiläinen taiteilija joka promokuvaa bändejä, (kuvia mm. MyGrain, Children of Bodom, Stam1na, Kiuas yms.) valokuvaa keikkoja ja maalaa tauluja valokuviensa pohjalta. Itseeni vetoaa hänen töissään toistuva voimakas liike, synkkyys, dramatiikka, suppean väriskaalan taidokas käyttö, voima sekä musiikin ja taiteen yhdistäminen. Terhi Ylimäisen työt inspiroivat minua itseäni maalaamaan musiikkiaiheisia tauluja. Jokin aika sitten inspiroituneena Ylimäisen tauluista aloitin valtavan taulun maalaamisen erään Deadwinter's Childin keikkavalokuvan pohjalta. Lisään kuvan taulusta blogiini kunhan saan sen valmiiksi.
Jonakin päivänä olisi mahtavaa voida toteuttaa teoksia, jossa tauluihin tai suurikokoisiin kuvasarjoihin voisi yhdistää joko äänitettyä musiikkia tai jopa mahdollisesti elävää musiikkia. Toivon hartaasti, että eteeni avautuisi reittejä joiden avulla kykenisin käyttämään visuaalisuutta ja musiikkia yhdessä.
Suosittelen kaikkia lukijoita tutustumaan Terhi Ylimäisen teoksiin. Kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä niistä olette ja vaikuttavatko ne millään tapaa teihin? En uskalla liittää valokuvia teoksista blogiini suoraan tekijänoikeusrikkomuksen uhalla, mutta linkin kautta pääsette Ylimäisen kotisivuille ja suoraan Delivarance-sarjaan.

Toinen asia mistä haluan tässä postauksessa mainita liittyy sisälläni kalvavaan jatkuvaan levottomuuden tunteeseen. Vain puolentoista viikon kuluttua pitäisi olla selvillä pääsenkö hakemaani kouluun vai en. Mikäli ovet kouluun eivät aukea, joudun mahdollisesti laatimaan varasuunnitelman opiskelupaikan suhteen joka muuttaisi elämääni monellakin tapaa. Toisaalta ajatus kiehtoo minua valtavasti ja toisaalta tuntuu uhkaavalta. Jos toteuttaisin kyseisen varasuunnitelman joutuisin samalla kertaa kohtaamaan rysän elämänmuutoksia yhdellä kertaa. Siinä on oma houkuttelevuutensa ja pelottavuutensa.
Jonkin ajan kuluttua olen kuitenkin viisaampi tässäkin asiassa ja osaan sanoa, onko varasuunnitelmille tarvetta vai ei. Siihen saakka joudun elämään epätietoisuudessa ja olemaan levoton.