Kuvataiteen lukiodiplomityö 2011 "Vuoropuhelu"

Viime syksynä ennen valmistumistani lukiosta, otin vastaan valtavan haasteen tarttuessani kuvataiteen lukiodiplomiin. Valitsin aiheekseni "Silmin kuultua, korvin nähtyä" jossa ohjeistettiin audiovisuaalisen teoksen toteuttamiseen. Tehtävä oli kuin minulle laadittu, sillä juuri audiovisuaalisuus on viime aikoina voimakkaasti kiehtonut minua musiikillis-kuvataiteellisen taustani takia. Olen vasta alkanut käsittää, kuinka suuri voimavara kuvataide ja musiikki voisivatkaan olla yhdessä ja kuinka valtava vahvuus kokemani kahden taiteenlajin välinen synestesia saattaa minulle tulevaisuudessa olla. Parhaimmassa tapauksessa siitä saattaa tulla oma, persoonallinen leimani, jos pääsen opiskelemaan alaa.
Lukiodiplomissa päädyin toteuttamaan maalausparin Deadwinter's Childin kappaleen "The First Snow Wove Her Shroud" pohjalta. Kappale ei ole minun sanoittamani, mutta tulkitsen sitä vahvasti omalla tavallani. Kappale löytyy myös uusimmalta Orchids from the Abyss-demoltamme ja sen voi kokonaisuudessaan kuunnella ja ladata Myspacesta ja Mikseristä. Demosta löytyy myös painettuja kappaleita ja niitä voi kiinnostuksen puitteissa tiedustella 4 euron hintaan.

http://www.myspace.com/deadwinterschild

http://www.mikseri.net/deadwinter

The First Snow Wove Her Shroud 

Mus. Myyryläinen & Salovaara

Lyr. Koljonen

Stone cold soil
and dress of fallen leaves
the mire upon my head

Why should I weep for myself
I was all you ever hoped to be

Even now you are
in pure white shroud
like snow upon the elms
or a silver-lined cloud

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me
 

Halls would echo in hollow notes
and the wind would rush through me
Never would I hold you, never would I sleep

My knees bleed, yet stone shan't give in
Dust is dust and flames live to perish

When morning brings no comfort night will linger on
And all hope is in vain
my atonement is you

Come to me through the walls of sleep
oh forget me and be set  free...

Through your eyes I witnessed daylight
for those of mine you swore to dead of night

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me

No tears please

And as the sun dies, draws away it's rays
Dispels the spark of hope within
By the light of day, she fades away
Forever she will set in peace with him

Tulkitsen kappaletta seuraavasti:
Kuolema on erottanut pariskunnan ja he käyvät makaaberia vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Mies on jäänyt jumiin elämäänsä eikä osaa jatkaa eteenpäin. Hän on ehkä menettänyt jossain määrin jopa todellisuuden tajuaan.
Päivän valjetessa myös mies siirtyy ajasta ikuisuuteen ja pariskunta löytää yhteisen rauhan  rajan tuolla puolen. Kuulija voi vain arvuutella, onko vuoropuhelu todellisuudessa käyty, vai onko se vain miehen päänsisäistä hourailua.


Diplomin 1. taulu "Apart" kuvaa vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Syksy on lopuillaan, ensilumi on satanut haudalle ja ilma viilenee. Voimme vain arvuutella, kuinka kauan nainen on jo maannut mullan alla. Kasvot ja kukat ovat vielä säilyttäneet kauneutensa, joten luultavasti kuolemasta on kulunut vain vähän aikaa. Toisaalta koko työ on hyvin symbolistinen ja käsite aika ei siinä luo juuri merkitystä. Taulujen välillä aikaa on saattanut vierähtää pitkäkin tovi, ehkä kuukausia, ehkä vuosia.  Mies on saattanut käydä haudalla pidemmänkin aikaa säännöllisin väliajoin.

Pahoittelen kuvien huonoutta. Reprokuvaaminen on vasta harjoittelun asteella ja työt ovat niin valtavia, että niiden ulkona kuvaaminen osoittautui todella työlääksi.

Diplomin 2. taulu "Atonement" kuvaa pariskunnan uudelleen kohtaamista rajan takana. Enää ei ole aikaa, ei paikkaa, vain jonkinlainen hengetön jälleennäkeminen paikassa jolla ei ole nimeä. Halusin tuoda tauluun täydellisen kirkkauden, sillä enää pariskunta ei kohtaa yötä. On vain jotain lopullista, ajantonta rauhaa. Molempien kasvoilta paistaa iätön tyyneys. Saan itse valtavaa voimaa katsoessani taulua. Naisen kasvoilla oleva rauha luo sisimpääni tyyenyden tunteen ja se tuntuu valtavan hyvältä. Muu maailma liikkuu edelleen, mutta nainen ja mies ovat poissa. He ovat onnellisia siellä minne ovat yhdessä päässeet.

Kertokaahan-huonoista kuvista huolimatta, mitä ajatuksia teos teissä herättää ja kummasta taulusta pidätte enemmän?