Rakkaudestani oopperaan: Don Giovanni

Olen todella onnellinen siitä että Finnkinon teatterit näyttävät nykyisin maailman huippuoopperoita New Yorkin Metropolitan Operasta. Itse olen hyödyntänyt näitä tilaisuuksia moneen otteeseen ja käynyt katsomassa muun muassa Madame Butterflyn, Toscan, Carmenin, Aidan sekä uusimpana Don Giovannin. Liput kylläkin ovat hinnoiltaan melko suolaisia, mutta uusintanäytökset ovat kuitenkin jonkin verran suoria lähetyksiä huokeampia. Nyt kesäaikaan Finnkino tarjoaa kuluneen kauden oopperoita uusintoina tasaiseen tahtiin. Itse käytin tilaisuuden hyväksi ja ostin lipun Mozartin Don Giovanniin. Mozart on säveltäjänä yksi henkilökohtaisista suosikeistani Sibeliuksen, Griegin ja Beethovenin rinnalla.
Jos oopperan juoni ei ole entuudestaan tuttu, ohessa lainaus Wikipediasta.

"Ensimmäinen näytös
Don Giovanni saapuu kylään palvelijansa Leporellon vetämissä vaunuissa yömyöhällä. Don Giovanni tekeytyy Donna Annan, komtuurin tyttären, sulhaseksi ja ahdistelee tyttöä seksuaalisesti. Donna Anna tajuaa, ettei Don Giovanni ole hänen sulhasensa ja suuttuu tälle. Hänen komtuuri-isänsä saapuu paikalle mutta Don Giovanni tappaa tämän. Donna Anna vannoo sulhasensa Don Ottavion kanssa kostoa, kyläläiset pystyttävät muistopatsaan komtuurille. Leporello nuhtelee isäntäänsä murhasta, mutta Don Giovanni ei ole kuuntelevinaankaan. He kohtaavat Donna Elviran, Don Giovannin entisen rakastetun. Donna Elvira muistuttaa Giovannia että hän vannoi rakastavansa häntä aikoinaan. Don Giovanni lähtee pois ja Leporellolle jää tehtäväksi selittää, että Donna Elvira ei ole ainoa nainen, jota Don Giovanni on vannonut rakastavansa, hän on yksi 2065 muun naisen lisäksi. Leporello laulaa luetteloaarian Madamina, il catalogo e questo (Madamina, tämä kirja on lista). Zerlina ja Masetto, aviopari, juhlivat häitään, Don Giovanni kutsuu juhlaväen jatkamaan kutsuja hänen omassa huvilassaan, Masetto vastustelee, mutta suostuu lopulta tulemaan mukaan. Zerlina ja Don Giovanni laulavat dueton La ci darem la mano (Saan sinut sinne johtaa). Don Ottavio ja Donna Anna pyytävät Don Giovannilta apua komtuurin murhaajan kiinniottamisessa. Donna Anna tunnistaa Don Giovannin isänsä murhaajaksi ja vannoo kostoa raivoissaan. Juhlat jatkuvat Don Giovannin huvilassa, Don Giovanni laulaa samppanja-aarian Fin ch'han dal vino (Viineistä parhaat vieraille tuhlaa). Zerlina lepyttelee mustasukkaista Masettoa puutarhassa. Don Giovanni käskee Leporelloa pitämään Masetton loitolla hänestä ja Zerlinasta ja niin Don Giovanni tanssin huumassa viettelee Zerlinan. Samassa Donna Anna ilmoittaa kaikille, että Don Giovanni on komtuurin murhaaja. Don Giovanni ja Leporello lähtevät pakoon.

Toinen näytös
Leporello uhkaa erota Don Giovannin palveluksesta, Don Giovanni lepyttelee Leporellon rahalla. Nyt Don Giovanni aikoo vietellä Donna Elviran palvelijattaren, hän vaihtaa Leporellon kanssa vaatteita voidakseen paremmin lähestyä häntä. Don Giovanni kertoo rakkaudestaan uudelle ihastukselleen. Masetto saapuu parin talonpojan kanssa kostaakseen Don Giovannille ja he lähtevät naamioituneen Leporellon perään. Masetto jää kahden Leporelloksi naamioituneen Don Giovannin kanssa, Don Giovanni antaa tälle perinpohjaisen selkäsaunan. Leporello riisuu Don Giovannin vaatteet yltään ja livahtaa tiehensä. Don Ottavio kertoo rakastavansa Donna Annaa. Don Giovanni on vetäytynyt hautausmaalle, jossa kuolleen komtuurin patsas puhuttelee häntä. Don Giovanni kutsuu tämän illalliselle, mihin patsas vastaa myöntävästi. Don Giovanni lähtee valmistamaan illallista. Donna Elvira pyytää Don Giovannilta viimeisen kerran, että tämä muuttaisi tapansa, tämä ei kuitenkaan suostu. Komtuurin patsas saapuu paikalle ja vaatii Don Giovannia parantamaan tapansa, Don Giovanni lausuu vastaukseksi 9 kertaa ei ja silloin tämä heitetään helvettiin."

Lähde: Wikipedia

 METin Don Giovannissa oli taitava laulajakaarti. Päällimmäisenä minuun teki vaikutuksen Don Giovannin palvelijan Leporellon roolin laulanut Luca Pisaroni. Mies oli upeaääninen basso-baritoni ja todella taitava, eläväinen näyttelijä. Mielestäni jopa Don Giovannia esittänyt Mariusz Kwiecien jäi palvelijansa varjoon vaikka oli taitavaa hänkin.
Naisia, Donna Annaa ja Donna Elviraa esittäneet Marina Rebeka ja Barbara Frittoli eivät kuitenkaan tehneet kovin suurta vaikutusta. Molemmiat olivat teknisesti taitavia laulajia, mutta kummankaan äänellinen ilmaisu tai näyttelijäntaito ei riittänyt vakuuttamaan minua. Varsinkaan Donna Annaa esittänyt Marina Rebeka ei osannut ilmaista laulullaan tai esiintymisellään kovin taitavasti surua, tuskaa tai rakkauden tunnetta. Roolisuoritus jätti jopa hieman kylmäksi.
Mielestäni alkupuolella oopperan juoni osittain hieman laahasi. Mozartin musiikki kannatteli koko ajan ja piti kiinnostuksen vireillä mutta aika ajoin tarinallisesti ooppera laahasi. Kohtaukset olivat pitkiä eikä tarina ajoittain päässyt laisinkaan etenemään. Erityisesti juuri oopperan alkupuolella tämä häiritsi. Olen nähnyt monia oopperoita jossa vastaavaa laahaamisen tunnetta ei ole tullut.. Loppupuolella tarina kuitenkin lähti etenemään joutuisammin ja myös musiikillinen huipentuma sijoittui oopperan loppuun. Kohtaus jossa kuollut komtuuri tulee noutamaan Don Giovannia on oopperan juonellinen ja musiikillinen kliimaksi. Teatraalinen minäni suorastaan rakastaa kyseistä kohtausta ja hyrisee tyytyväisyyttään.

Liitän loppuun mukaan METin loppukohtauksen komtuurin saapumisesta sekä vanhemman version samasta kohtauksesta joka on vähintäänkin yhtä vaikuttava. Kuulostelkaa näitä.

 

Inspiraatiosta ja levottomuudesta

Vieraillessani tänä keväänä ystäväni kanssa Helsingissä Kiasman "Thank you for the Music" musiikkia ja fanikulttuuria käsittelevässä näyttelyssä, inspiroiduin valtavasti kuvataiteilija/valokuvaaja Terhi Ylimäisen Deliverance -sarjan töistä. Ylimäinen on Helsinkiläinen taiteilija joka promokuvaa bändejä, (kuvia mm. MyGrain, Children of Bodom, Stam1na, Kiuas yms.) valokuvaa keikkoja ja maalaa tauluja valokuviensa pohjalta. Itseeni vetoaa hänen töissään toistuva voimakas liike, synkkyys, dramatiikka, suppean väriskaalan taidokas käyttö, voima sekä musiikin ja taiteen yhdistäminen. Terhi Ylimäisen työt inspiroivat minua itseäni maalaamaan musiikkiaiheisia tauluja. Jokin aika sitten inspiroituneena Ylimäisen tauluista aloitin valtavan taulun maalaamisen erään Deadwinter's Childin keikkavalokuvan pohjalta. Lisään kuvan taulusta blogiini kunhan saan sen valmiiksi.
Jonakin päivänä olisi mahtavaa voida toteuttaa teoksia, jossa tauluihin tai suurikokoisiin kuvasarjoihin voisi yhdistää joko äänitettyä musiikkia tai jopa mahdollisesti elävää musiikkia. Toivon hartaasti, että eteeni avautuisi reittejä joiden avulla kykenisin käyttämään visuaalisuutta ja musiikkia yhdessä.
Suosittelen kaikkia lukijoita tutustumaan Terhi Ylimäisen teoksiin. Kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä niistä olette ja vaikuttavatko ne millään tapaa teihin? En uskalla liittää valokuvia teoksista blogiini suoraan tekijänoikeusrikkomuksen uhalla, mutta linkin kautta pääsette Ylimäisen kotisivuille ja suoraan Delivarance-sarjaan.

Toinen asia mistä haluan tässä postauksessa mainita liittyy sisälläni kalvavaan jatkuvaan levottomuuden tunteeseen. Vain puolentoista viikon kuluttua pitäisi olla selvillä pääsenkö hakemaani kouluun vai en. Mikäli ovet kouluun eivät aukea, joudun mahdollisesti laatimaan varasuunnitelman opiskelupaikan suhteen joka muuttaisi elämääni monellakin tapaa. Toisaalta ajatus kiehtoo minua valtavasti ja toisaalta tuntuu uhkaavalta. Jos toteuttaisin kyseisen varasuunnitelman joutuisin samalla kertaa kohtaamaan rysän elämänmuutoksia yhdellä kertaa. Siinä on oma houkuttelevuutensa ja pelottavuutensa.
Jonkin ajan kuluttua olen kuitenkin viisaampi tässäkin asiassa ja osaan sanoa, onko varasuunnitelmille tarvetta vai ei. Siihen saakka joudun elämään epätietoisuudessa ja olemaan levoton.

Juhannustunnelmia

Vietin juhannusaaton sekalaisessa seurassa telttailun, uimisen, ruoanlaiton, hörhöilyn ja valokuvailun parissa kauniilla retkeilyalueella lähellä Orivettä. Retkelle lähtöä varten jouduin lainaamaan teltan ja ostamaan kokonaan uuden takin ja kengät jotta selviäisin kaksi päivää maastossa. Kenkävalikoimani on tähän saakka koostunut lähinnä korkokengistä, korkosaappaista ja ballerinoista. Harva tuskin edes olisi uskonut minunlaiseni naisen (isolla N:llä) lähtevän mukaan tämän tyyppiselle retkelle. Päätin kuitenkin näyttää, että myös minunlaiseni hameotus osaa repäistä. Huppari niskaan, maastohousut ja lenkkarit jalkaan ja menoksi.
Retkeilyalue oli suomalaista luontoa parhaimmillaan. Kauniita kallioita ja sankkaa metsää aavojen järvien ympäröimänä. Olen onnellinen, että tulin ottaneeksi matkaan kamerani, Nikon D5100, sillä sain napattua alueelta monia hyviä otoksia.

"Kautta Erämaajärven matkaa kulkuri yksinäinen"

Huomatkaa pikkuinen, pitkänokkainen lintu. Ressukka oli hädissään, sillä liikuimme hyvin lähellä sen kanervikossa taapertavia poikasia.

Yllätyin siitä kuinka kylmä yöllä teltassa oli. Puin ylleni kolme vaatekerrosta ja olin tiiviisti koteloituneena makuupussini sisään, mutta silti aamuyöstä palelin kuin horkassa. Onneksi auringon noustessa lämpötila alkoi nopeasti nousta. 

Vastaavanlaisen reissun voisi tehdä joskus uudelleenkin kunhan vain osaa varata riittävästi vaatetta matkaan. Joskus tekee todella hyvää irtautua hälystä ja kiireestä ja lähteä luonnon keskelle.

Näissä tunnelmissa toivotan kaikille hyvää juhannuksen loppua!

Goottikirppis

Sana joka kiertää tällä hetkellä jokaisen tyylin edustajan huulilla. Myös minä haluan avata sanaisen arkkuni aiheesta. Olen hyötynyt kyseisestä Facebook-sivusta valtavasti. Edullisia, upeita löytöjä on tullut tehtyä jo monia. Parasta on jos myyjän kanssa onnistuu tekemään treffit ja tavara vaihtaa omistajaa kasvotusten. Viime viikon perjantaina noudin suoraan myyjältä punamustan Gothic lolita & Punkin minihameen hintaan 10 euroa. Veikkaanpa että kyseisestä minihameesta kehkeytyy yksi kaikkein käytetyimmistäni.

Joskus myös tavallisilta kirpputoreilta onnistuu tekemään hyviä löytöjä, mutta goottikirppikseltä löytää juuri tähän skeneen soveltuvaa tavaraa. Myynnissä on vaatteita, kenkiä, korsetteja, kirjoja, elokuvia, kuiturastoja, hiuslisäkkeitä, kosmetiikkaa, musiikkia ja sisustustavaraa. Kaikkea mitä vain kuvitella saattaa. 

Jos ette ole vielä ehtineet tutustua kyseiseen sivuun, suosittelen sitä lämpimästi!

Asukuvaa lauantailta

 Paita: Seppälä

Korsetti: Handmade by Lumira

Hame: Second Hand, Gothic Lolita & Punk

Sukkahousut: H&M

Hiuslenkki: Glitter 

On vaikea käsittää kuinka onnistun tässä kuvassa näyttämään aivan mahdottoman kylmältä ja ylimieliseltä. Itseäni se huvittaa kovasti sillä en yleensä ikinä näytä tuolta valokuvissa. Tämä on kuitenkin ainoa kuva joka minusta on otettu uusi hame päälläni. 

Hyvää yötä kaikille!

Sanasia äänestä

Tänään lauloin ensimmäistä kertaa viikon sairastelun jälkeen. Minulla todettiin alkuviikosta poskiontelotulehdus ja heti perään keuhkoputkentulehdus. Eipä siinä, antibioottikuurille mars!
Musiikkiopistovuosi on kevään osalta ohi, mutta lauluopettajani pitää tavalliseen tapaansa kesäkursseja oppilailleen. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa, miten ääni toimi tulehdusten jäljiltä. Iloiseksi yllätyksekseni sain todeta, että vaikka puheääni aika ajoin edelleen käheytyykin, laulu sujui olosuhteisiin nähden vallan kauniisti. Tuntui valtavan hyvältä voida jälleen käyttää ääntään. Välillä todella turhauttaa omistaa instrumentti, joka on kaikkein herkin menemään epäkuntoon.

Viime keväänä tein ensimmäisen musiikkiopistotason laulututkintoni. Jos jonakin päivänä olen siinä pisteessä, että pääsen pyrkimään konservatoriolle, on tutkintoja pääsykoetta varten suoritettava vielä monta.
Tutkinnon jälkeen äänenkäytössäni on ollut työstettävää muun muassa virheellisen seisoma-asentoni takia, johon olen viime ajat parhaan kykyni mukaan pyrkinyt vaikuttamaan. Laulajan tulisi seistä kyljet pitkinä, yläkeho rentona ja jalat aavistuksen verran koukussa. Itselläni on ollut koko iän virheellinen seisoma-asento, sillä seison polvet oienneina. Tämä taas vaikuttaa ryhtiini ja sitäkautta äänenmuodostukseen. Instrumentti ei soi kauniisti jos se on jollakin tapaa "vänkyrällä." Lisäksi olen kärsinyt kuluneena keväänä niska-hartiaseudun kireydestä stressin takia ja myös tämä on tuottanut ääneen kireyttä. Laulajan kehon tulisi olla kokonaisvaltaisesti joustava. Luonnollisesti myös kasvojen lihasten jännittäminen vaikuttaa äänenmuodostukseen ja sointiin. Jos joku innostui aiheesta enemmän, ohessa linkki melko kattavaan tietopakettiin: http://www.turunkonservatorio.fi/userfiles/Tiedostot/nenhuolto-opas-valmis.pdf

Laulunopiskelu on ainaista työtä ja itseensä on kyettävä menemään jatkuvasti. On todettava, ettei koskaan tule täydelliseksi ja kun edellisen vuoren ylittää, on vastassa seuraava. Laulajan on oltava nöyrä ja valmis kehittymään jatkuvasti. Vain sillä tavalla on mahdollisuus tulla paremmaksi. Sama koskee varmasti jokaista instrumenttia eikä rajoitu edes pelkkään musiikin kenttään. Sama pätee kaikkeen oppimiseen. Ääni kuitenkin on hyvin henkilökohtainen asia, sillä jokaisella on oma persoonallinen äänenvärinsä ja sointinsa johon ei voi itse vaikuttaa. Jos joku ei tällöin pidä persoonallisesta äänenväristäsi tai sen soinnista, voi kritiikki tuntua melko raskaalta. Kritiikkiä on kuitenkin vain opittava kestämään, niin kovalta kuin se tuntuukin. Itselläni on tässä vielä valtavasti oppimista ja iso kasvamisen paikka. Ääneni on minulle niin suuri, henkilökohtainen osa minua, että sitä koskevat tunteet ovat usein voimakkaita.

Laulun-kuten kuvataiteenkin suhteen olen todella kunnianhimoinen ja minulla on valtavasti tahtoa päästä pitkälle. Teen sen eteen valtavasti työtä ja toivon sen kantavan vielä jonakin päivänä hedelmää. Ainoan huolenaiheeni laulunopiskelun etenemiseen tuo musiikin teoria, jota tulisi opiskella samassa tahdissa itse instrumenttiopintojen kanssa. Minulle teoria on aikamoinen kivi kengässä. En ole koskaan ollut haka matematiikassa ja koska musiikin teoria on hyvin matemaattista, se tuottaa minulle suuria hankaluuksia. Hammasta purren kuitenkin menen eteenpäin ja toivon parasta. Tähän mennessä olen suorittanut teoriaa 2. kurssiin saakka.

Oman ääneni persoonallinen leima on sen tummuus ja samanaikainen heleys. Monet ovat luonnehtineet sitä yhtäaikaisesti tummaksi ja heleän huilumaiseksi. Olen ollut todella kiitollinen ihmisiltä saamastani kauniista palautteesta. Se auttaa uskomaan itseensä ja tavoitteisiinsa.
Minulle laulaminen on kuin kehon puhdistamista. Tuntuu kuin laulaessa suustani vapautuisi äänen ohella kehon sisälle lukkiutunut negatiivinen energia. Huomasin tämän jälleen kerran tänään tunnilla päästäessäni viikon aikana lukkiutunutta huonoa oloa äänen mukana ulos. Laulamisen jälkeen olo oli rutkasti kevyempi ja onnellisempi. Tunne joka sisälleni leviää onnistuneen lauluharjoituksen päätteeksi on niin kokonaisvaltaisen onnellinen, että sitä on hankala verrata mihinkään. Sitä tuntee itsensä jollakin tapaa hyvin puhtaaksi ja kauniiksi.

Tällä hetkellä harjoittelen haastavia korukuviollisia aarioita. Äänen kiinteänä soimaan saaminen aarioiden pitkissä, lurittelevissa korukuvioissa onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sitä on kuitenkin todella hyödyllistä harjoitella. Liitän loppuun muutaman aarian Youtubesta joiden kanssa olen viimeaikoina saanut painiskella. Amarilli, mia bella on yksi tämänhetkisiä suosikkejani. Valitsin Cecilia Bartolin version, sillä laulajatar on yksi ehdottomia henkilökohtaisia suosikkejani ja korukuvioiden mestari. Youtubesta en kuitenkaan löytänyt muuta kuin hiukan erikoisemman, kitarasäestetyn konserttiversion. Henkilökohtaisesti pidän enemmän perinteisemmästä, vanhan Arie Antiche-levyn versiosta.
Myöskään muista etsimistäni lauluista en löytänyt haluamiani versioita Youtuben ihmemaailmasta. Handelin Del minacciar del ventosta en löytänyt laisinkaan naisen laulamaa versiota ja The Wakeful Nightingalen Youtube-versiot olivat kaikki todella kehnoja. Ajatus tulee luultavasti kuitenkin ymmärretyksi ontuvista versioinneista huolimatta.

 Laulullisissa tunnelmissa toivotan kaikille hyvää viikonalkua!

Milloin pelko katoaa

Olisinko onnellinen

Kuullessani yleisön pauhun

Tuntiessani liekkien syövän minut päästä varpaisiin

Kuollessani joka ilta lavalla uudelleen

Sukeltaessani muotojen ja värien virtaan

Maalia käsissäni

Kuullessani jonkun kertovan,

Ei tarvitse pelätä,

Ei toista kertaa kahtia revetä

Milloin pelko katoaa,

Pelko pettävistä unelmista,

Hauraista raunioista

Kannanko kaiken avainta mukanani

Avainta jota en näe

En tahdo nähdä lammen rannassa

Vettä ilman kuvajaista

Univeisten viiltämiä haavoja

En tahdo kuulla pilvien putoavan

En tahdo silmiä sulkea

Varistan pois tähdenlennon tomun

Eihän se tartu hameenhelmoihin

Ei ainakaan minun

Minä yksin en voi sammua yössä

Vaan milloin pelko katoaa?

Runon kontekstista irrallinen piirros "Ensilumi: Hän ei koskaan tullut" vuodelta 2011

Kuvataiteen lukiodiplomityö 2011 "Vuoropuhelu"

Viime syksynä ennen valmistumistani lukiosta, otin vastaan valtavan haasteen tarttuessani kuvataiteen lukiodiplomiin. Valitsin aiheekseni "Silmin kuultua, korvin nähtyä" jossa ohjeistettiin audiovisuaalisen teoksen toteuttamiseen. Tehtävä oli kuin minulle laadittu, sillä juuri audiovisuaalisuus on viime aikoina voimakkaasti kiehtonut minua musiikillis-kuvataiteellisen taustani takia. Olen vasta alkanut käsittää, kuinka suuri voimavara kuvataide ja musiikki voisivatkaan olla yhdessä ja kuinka valtava vahvuus kokemani kahden taiteenlajin välinen synestesia saattaa minulle tulevaisuudessa olla. Parhaimmassa tapauksessa siitä saattaa tulla oma, persoonallinen leimani, jos pääsen opiskelemaan alaa.
Lukiodiplomissa päädyin toteuttamaan maalausparin Deadwinter's Childin kappaleen "The First Snow Wove Her Shroud" pohjalta. Kappale ei ole minun sanoittamani, mutta tulkitsen sitä vahvasti omalla tavallani. Kappale löytyy myös uusimmalta Orchids from the Abyss-demoltamme ja sen voi kokonaisuudessaan kuunnella ja ladata Myspacesta ja Mikseristä. Demosta löytyy myös painettuja kappaleita ja niitä voi kiinnostuksen puitteissa tiedustella 4 euron hintaan.

http://www.myspace.com/deadwinterschild

http://www.mikseri.net/deadwinter

The First Snow Wove Her Shroud 

Mus. Myyryläinen & Salovaara

Lyr. Koljonen

Stone cold soil
and dress of fallen leaves
the mire upon my head

Why should I weep for myself
I was all you ever hoped to be

Even now you are
in pure white shroud
like snow upon the elms
or a silver-lined cloud

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me
 

Halls would echo in hollow notes
and the wind would rush through me
Never would I hold you, never would I sleep

My knees bleed, yet stone shan't give in
Dust is dust and flames live to perish

When morning brings no comfort night will linger on
And all hope is in vain
my atonement is you

Come to me through the walls of sleep
oh forget me and be set  free...

Through your eyes I witnessed daylight
for those of mine you swore to dead of night

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me

No tears please

And as the sun dies, draws away it's rays
Dispels the spark of hope within
By the light of day, she fades away
Forever she will set in peace with him

Tulkitsen kappaletta seuraavasti:
Kuolema on erottanut pariskunnan ja he käyvät makaaberia vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Mies on jäänyt jumiin elämäänsä eikä osaa jatkaa eteenpäin. Hän on ehkä menettänyt jossain määrin jopa todellisuuden tajuaan.
Päivän valjetessa myös mies siirtyy ajasta ikuisuuteen ja pariskunta löytää yhteisen rauhan  rajan tuolla puolen. Kuulija voi vain arvuutella, onko vuoropuhelu todellisuudessa käyty, vai onko se vain miehen päänsisäistä hourailua.


Diplomin 1. taulu "Apart" kuvaa vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Syksy on lopuillaan, ensilumi on satanut haudalle ja ilma viilenee. Voimme vain arvuutella, kuinka kauan nainen on jo maannut mullan alla. Kasvot ja kukat ovat vielä säilyttäneet kauneutensa, joten luultavasti kuolemasta on kulunut vain vähän aikaa. Toisaalta koko työ on hyvin symbolistinen ja käsite aika ei siinä luo juuri merkitystä. Taulujen välillä aikaa on saattanut vierähtää pitkäkin tovi, ehkä kuukausia, ehkä vuosia.  Mies on saattanut käydä haudalla pidemmänkin aikaa säännöllisin väliajoin.

Pahoittelen kuvien huonoutta. Reprokuvaaminen on vasta harjoittelun asteella ja työt ovat niin valtavia, että niiden ulkona kuvaaminen osoittautui todella työlääksi.

Diplomin 2. taulu "Atonement" kuvaa pariskunnan uudelleen kohtaamista rajan takana. Enää ei ole aikaa, ei paikkaa, vain jonkinlainen hengetön jälleennäkeminen paikassa jolla ei ole nimeä. Halusin tuoda tauluun täydellisen kirkkauden, sillä enää pariskunta ei kohtaa yötä. On vain jotain lopullista, ajantonta rauhaa. Molempien kasvoilta paistaa iätön tyyneys. Saan itse valtavaa voimaa katsoessani taulua. Naisen kasvoilla oleva rauha luo sisimpääni tyyenyden tunteen ja se tuntuu valtavan hyvältä. Muu maailma liikkuu edelleen, mutta nainen ja mies ovat poissa. He ovat onnellisia siellä minne ovat yhdessä päässeet.

Kertokaahan-huonoista kuvista huolimatta, mitä ajatuksia teos teissä herättää ja kummasta taulusta pidätte enemmän?

Gothic Girls wear Dots

Tänäaamuna päätimme vielä Lumin kanssa pitää lyhyen kuvaussession ennen junani lähtöä. Laitoimme herätyskellon soittamaan hyvissä ajoin, jotta aikaa jäisi tarpeeksi laittautumiseen. Lopputuloksena kämpässä pöllysi hiuslakka ja kasvot vääntyivät rumaan irveeseen tupeerauskamman nyhtäessä päänahkaa. Lopputulos oli kuitenkin kummankin osalta tyydyttävä. Pian suuntasimmekin kuumaan kesäkuiseen aamupäivään kameran kanssa. Molempien jaloissa kopisivat identtiset Pleaserin Elektra-saappaat.
Pidimme kuvaukset lyhyinä sillä emme lähteneet kauas, vaan pysyimme lähiympäristössä. Kuvista tuli hyvin toisenlaisia kuin lauantaina Turun linnalla otetuista. Sunnuntain asuissamme yhdistyivät goottityyli, Glam rock ja 50-luvun tyyli. Nauroimme vaatteidemme sekametelisopalle.
Alla muutama kuvatus sessiosta. Päivä oli niin kirkkaan aurinkoinen että saimme taistella kuviin tulleita voimakkaita vastavaloja-ja varjoja vastaan.

Korsetti: Handmade by Lumira

Bolero: Queen of Darkness

Mekko: Morticia 

Kengät: Second hand

Sukkahousut: Gina Tricot
Helmet: Afrikan tuliaisia (aitoja marjoja jotka on maalattu ja lakattu)

Eron hetki koitti liian pian. Totesimme molemmat, että jos maanantaina ei molempia työt kutsuisi, olisin voinut hyvin jäädä vielä hetkeksi Turkuun. Arki on kuitenkin otettava vastaan eikä siihen ole mahdollista sen enempää vaikuttaa. Nuhani on äitynyt entistä pahemmaksi ja olen huolissani siitä, miten ensi viikon lauluharjoitukset tulevat sujumaan jos ylipäätään kykenen laulamaan laisinkaan. Flunssa, pienikin sellainen on laulajan pahin vihollinen.

The Shadows of the Castle pt.2

Luvassa lisää lauantain kuvasatoa. 

Asukuva ennen linnalle lähtöä.

Korsetti: Fabela

Hame: Handmade by Lumira

Bolero: Queen of Darkness

Kaulakoru: Afrikan tuliainen 

Flunssatokkurassa otettuja linnakuvia on niin paljon, että postaukseen laitan vain parhaita paloja. Toivottavasti pidätte. 

 

 Seuraavaan postaukseen lisään Turku-kuvia sunnuntailta, jotka ovat hengeltään hyvin toisenlaisia kuin nämä linnalla kuvatut. Sunnuntai-aamu näet kului aktiivisen tupeerauksen ja hiuslakan suihkutuksen parissa. :)

The Shadows of the Castle

Matkasin siis perjantaina katsomaan ihanaa ystävääni Lumiraa Turkuun, jossa majailen tälläkin hetkellä. Emme ole nähneet kunnoilla sitten viime syksyn ja ikävä onkin ollut melkoinen. Tästä varmaankin kertoo se, että rutistimme toisemme juna-asemalla lähes kuoliaiksi..
Minulla ja Lumilla on takana pitkät perinteet yhteisessä valokuvailussa ja siksi olinkin pakannut laukun täyteen erinäistä rekvisiittaa. Lumilla on aina ollut kuvaajan silmää ja lukuisten kuvaussessioidemme tuloksena olen itsekin tainnut löytää sisäisen linssiludeni. Valokuvamallina voi ilmentää itsestään niin monenlaisia puolia.
Illalla teimme aivan mahtavaa pitsaa ja suuntasimme aikaisin nukkumaan, jotta olisimme virkeitä suuntaamaan lauantai-aamuna kohti Turun linnaa. Harmi vain että minuun iski yön aikana jonkinlainen flunssa ja kärsin kurkkukivusta koko yön. Aamulla kiitin onneani, että lähiaikoina ei ole tiedossa tärkeää konserttia tai keikkaa bändin kanssa jossa äänen tulisi olla tiptop. Flunssa siis päätti siinä mielessä kerrankin iskeä inhimilliseen aikaan. Ei silti, Turkuun ei ihan jokapäivä raaski junalippua ostaa ja halusin viettää aikani Lumin kanssa kunnolla kun tänne asti on kerran lähdetty. Siispä lauantai-aamuna kiskoin Buranaa naamariin ja kupillisen Finrexiniä litkittyäni, olimme valmiita suuntaamaan kohti Turun linnaa.

Olen käynyt Turun linnassa viimeksi ala-asteen luokkaretkellä ja linna osoittautui paljon hienommaksi kuin muistin. Saimme jälleen kerran huvittuneita katseita osaksemme liehuessamme päästä varpaisiin pynttäytyneinä julkisella paikalla. Tämä ei siis todellakaan ollut ensimmäinen kerta tätä lajia.
Linnasta löytyi erikoisia valaistuksia. Osa kuvista onnistui paremmin kuin toiset, mutta lopputulos oli kaiken kaikkiaan mainio. Sään, flunssatilan ja Lumin hikan salliessa jatkamme huomenna kuvauksia hieman erilaisella vaatetuksella eri miljöössä.
Loppuun vielä pieni maistiainen päivän kuvasadosta. Lisää luvassa myöhemmin.

Naisellista höttöä

Tänään päätin kirjoittaa ensimmäisen "turhanpäiväis"-postaukseni Feenikslinnun lauluun. Seuraava teksti siis kannattaa suosiolla jättää lukematta jos naisellinen intoilu hajuvesistä ja tyylistä ei kiinnosta. Ei hätää, en loukkaannu. :)

Kuten jo aiemmissa postauksissani olen kertonut, olen koko ikäni ollut aisteiltani poikkeuksellisen herkkä henkilö. Samalla tavoin kuin musiikki, myös erilaiset tuoksut tuovat mieleeni värejä ja kuvia. Kun eräs läheiseni takavuosina kuoli ja minulle tuotiin muistoksi hänen tavaroitaan, ensimmäinen asia joka tajuntaani iski oli hänen tuoksunsa. Sanoja ei tarvittu, tuoksu palautti mieleeni elokuvamaisia hetkiä menneisyydestä ja valtava suru iski samalla hetkellä tajuntaani. Olen siis erityisen vahvasti aistien varassa elävä persoona. Siinä on oma kauneutensa ja vaikeutensa. Muistan tuoksuja ja ääniä vuosien takaa ja joskus ne tuntuvat jopa jossain määrin vainoavan minua.

Viime aikoina olen naisellisuuksissani ja aistillisuudessani totaalisen hurahtanut hajuvesiin ja hankkinut monta ihanaa tuoksua pienen ajan sisään. Myönnettäköön, että yksi huonoista puolistani on rahankäytöllinen vastuuttomuus. Olen melkoinen materialisti, vaikka sen myöntäminen melkoisesti hävettääkin. Rakastan kauniita vaatteita, pitsiä, hameita, koruja, hiustuotteita, hajuvesiä, kenkiä, korsetteja, kosmetiikkaa....Lista voisi jatkua loputtomiin. Panostan laittautumiseen ja asujen suunnitteluun. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa ja rahaa, suunnittelisin varmasti itse kaikki vaatteeni ja toteuttaisin hurjimmat tyylilliset fantasiani. Huolimatta rakkaudestani tyylilliseen panostukseen, en silti koe olevani pinnallinen ihminen. Itseasiassa karsastan ihmisiä, joiden sisimmästä ei löydy syviä vesiä. Oman rohkean tyylini alta kun paljastuu syvä, inhimillinen ja hiukan surumielinenkin valtameri. Jos sellaista ei minulta löytyisi, puuttuisi silloin kaivo josta ammentaa vettä taiteelliseen luomiseen.

Alapuolelle luettelen muutamia viimeaikaisia tuoksusuosikkejani, joita säännöllisesti käytän. On tosin harmi että monet ihmiset ovat yliherkkiä hajuvesille ja tästä syystä tuoksuja ei voi jokapaikassa käyttää.

Tämänhetkinen tuoksusuosikkini ylitse kaikkien muiden on Miss Dior. Tuoksu on entinen Miss Dior Cherie. Hinta on suolainen, mutta tuoksun veden kielelle tuova kukkaisuus on täydellisen huumaava. Tämä on ehdoton suosikkini päiväkäyttöön. Virallisesti tuoksua luonnehditaan seuraavasti:

"Miss Dior Chérie Eau de Toilette is a fresh floral chypre. Dior's freshness and elegance reinvented and embellished with spring-scented notes. Top note: Sweet Orange essence, Heart note: essence of Neroli, Base note: Patchouli."

Toinen viimeaikainen suosikkini on Giorgio Armanin Acqua Di Gioia. Tuoksu kestää ihollani loistavasti tunnista toiseen. Yleensä pidän eniten kukkaistuoksuista, mutta Acqua Di Gioia yllättää raikkaudella. Se on yhtäaikaisesti vedenraikas, täyteläinen ja suloisen makea. Haistoin tuoksua ensimmäisen kerran takavuosina ulkomaanmatkalla ja jo silloin rakastuin siihen. 

Virallisesti tuoksua kuvataan seuraavasti:  "There is a charming sense of jubilation from the very first vegetal notes which are carried along in a deliciously heady current of crushed Mint, with a zest of Italian Limone Primo Fiore Femminelle, harvested from the first spring blossoms in Calabria.
This emotion transforms into an aquatic renaissance with a delicate and crystalline nature derived from the scent of Water Jasmine, giving the perfume sophisticated and unexpected facets."

Joululahjaksi saamani Tresor Midnight Rose on omistamistani tuoksuista myskisin. Se on mielestäni arkikäyttöön hieman liian pistävä, vaikka kokonaisuudessaan tuoksu onkin huumaavan ihana. Pullo on ehdottomasti kaunein omistamani. Tuoksusta kerrotaan seuraavaa: 

• " A new dose of Parisian romance provides a fragrant story beginning with passionate accords of raspberry and rich rose nuance. Love at first sight which happened between gentle rose petals and red fruit zest of raspberry continues with a hint of peony and jasmine, in an elegant and sophisticated way. Insolence felt in a heart comes from pink pepper and a dose of gentleness from currant buds. Base notes provide tranquility and comfort– composed of warm and soft vanilla, woody nuances of Virginian cedar and sensual musky veil.
  Top notes: raspberry rose absolute
  Heart: jasmine, peony, currant buds, pink pepper
  Base: Virginian cedar, musk and vanilla"
  
  
  
  
  
  Elizabeth Ardenin Red Door on naisellisen lämmin ja täyteläinen, mutta olen huomannut sen käytön olevan varsin tarkkaa. Hiukankin liian runsas suihkaus Red Dooria tuottaa raskaan tuoksupilven leijumaan ympärille vaikka kyseessä onkin vain Eau De Toilette. Itse käytän tuoksua esimerkiksi lähtiessäni illalla ulos. Se on erittäin lämmin, pehmeä ja intensiivinen. "Created in1989, Red Door is a classic, elegant signature fragrance, a symbol of glamour and luxury, inspired by the famous Red Door Spa center. It opens with ylang-ylang and red rose, at its heart; orchid, jasmine, lily-of-the valley, orange blossom, wild violet and freesia. The base is composed of honey, sandalwood and vetiver."
  
  
  
    
  Very Irresistible Givenchy Electric Rose on raikas, kepeä tuoksu arkikäyttöön. Tuoksu on samaan aikaan yrttisen raikas ja makeahko. Omalla ihollani se ei kuitenkaan kestä kauan ja tästä syystä käytän sitä harvemmin kuin edellä mainitsemiani tuoksuja. Electric Rosen pullosta on kuitenkin sanottava, että se itsessään on jo taideteos. Valitsen tämän tuoksun jos kyseessä on normaali arkipäivä ja haluan käyttää neutraalin mietoa tuoksua, jolla en tule juuri huomatuksi. 
  "Offical notes: lemon, myrtille, basil, verveine, rose, aniseed, violet, apricot, cedarwood, musc."
  
  
  
  
  
  Kukkainen, mutta samalla asennetta omaava Yves Rocherin Flowerparty on osoittautunut todella hyväksi ostokseksi eikä sitä ole ainakaan hinnalla pilattu. Ihastuin tuoksuun kokeiltuani sitä ystävälläni ja päädyinkin pian myös itse hankkimaan sen. Tuoksu on kesäinen, iloinen ja naisellinen. "Ensituoksu: appelsiini ja mandariini huokuvat hyväntuulisuutta ja kirpeän raikasta elinvoimaa.
  Sydäntuoksu: ruusun, vadelman ja litsin houkutteleva makeus vetää puoleensa.
  Pohjatuoksu: unohtumaton vanilja." Suosittelen kokeilemaan tätä jo pelkästään hinnankin puolesta. 
  
  
  
  
  
  
  
  Kuvittelisin, että olen varsin kummallinen yhdistelmä pukeutuessani mustaan ja rakastaessani makeita kukkaistuoksuja, mutta jokaisessa meissähän on omituisuutemme. :) 
  Tuoksuvaa yötä kaikille. Käyttäkäämme hajuvesiä kohtuudella, ei hyttysmyrkkypilvenä pään ympärillä!
  
  

Ylimielisyys on myrkkyä

Eräs piirre ihmisissä on viime aikoina raivostuttanut minua ylitse muiden ja tästä syystä haluaisinkin nostaa sen blogissani pöydälle. Ylimielisyys.
Tuntuu että minne ikinä menenkin, tapaan ihmisiä joilla on jokin syy kuvitella oleva parempia kuin muut. Tähän olen törmännyt paljon esimerkiksi taiteen piirissä, sekä monissa eri alakulttuureissa kuten goottilaisuudessa. Siihen, etten koskaan ole itse halunnut sen syvemmin kuulua "piireihin" on syynsä.
Hierarkia suomen goottiympyröissä on kovaa ja mielestäni melko sisäsiittoista. Tästä syystä olen tehnyt omavalintaisen päätöksen pysyä poissa piireistä ja kulkea täysin omia reittejäni. Lisäksi olen huomannut, että parhaat ystäväni olen löytänyt tutustumalla täysin erinäköisiin ja erioloisiin ihmisiin kuin mitä itse olen. En toki haluaisi yleistää-varmasti piireistäkin löytyy mukavia ihmisiä, mutta itse olen törmännyt pääasiallisesti turhan usein ylimielisyyteen.
Mielestäni erilaisuus on rikkautta- ei mikään syöpä. Koen erottuvani paljon enemmän omana itsenäni erilaisten ihmisten keskellä kuin jos kulkisin Morticia Addams-laumassa. Mielestäni kaunista on jos kaksi erilaista ihmistä hyväksyy toistensa eroavuuden ja kunnioittaa sitä.
Ylimielisyyttä esiintyy paljon taiteen piirissä. Ajatus omasta erityisyydestä nousee helposti hattuun. Mielestäni ihmisen tulisi ennen kaikkea pysyä nöyränä ja avoimena maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan ja tunnustaa, että oma oppiminen ei koskaan lopu. Yksittäinen ihminen on lopunviimeksi hyvin pieni objekti tässä maailmassa ja selviämme paljon paremmin keskenämme ollessamme avoimia toisiamme kohtaan. En tarkoita tällä sitä etteikö omasta arvosta ihmisenä tai omista lahjakkuuksista tulisi nauttia-päinvastoin. Tärkeää kuitenkin on osata säilyttää nöyryys.
Viime aikoina ylimielisiä ja ilkeitä ihmisiä on osunut tielleni poikkeuksellisen paljon. Oma empaattinen ja kiltti minäni ei tahdo millään pystyä hyppäämään heidän saappaisiinsa.
Surullisinta mielestäni on jos ylimielisyys ja ilkeys johtuvat yksinomaan kateudesta. Eikö kateuden tunteenkin voisi kanavoida hyvällä tavalla oman itsensä kehittämiseen? Suhtautumalla negatiivisesti muihin ihminen tukehduttaa samalla omaa itseään. Jos nuo voimavarat voisi valjastaa toisenlaiseen käyttöön, olisi ihminen luullakseni paljon vapaampi ja onnellisempi.

Olkaamme toisiamme kohtaan suvaitsevaisia. Toivoessamme toisille hyvää, saamme sitä myös itsellemme.  Näissä tunnelmissa päätän maanantaipostauksen.

She holds the Key, yet the Door remains locked..

Raskas viikko takana. Ensin puristettiin lävitse kolmen päivän pääsykokeet jonka jälkeen torstaina jouduin vastakkain vaikeiden ristiriitatunteiden kanssa. Tämä viikko toi muutoksia myös bänditouhun saralle. Olemme vailla nyt sekä basistia että rumpalia. Basisti luultavasti löytyy hieman kivuttomammin, mutta teknisesti tarpeeksi taitavan, motivoituneen rumpalin löytäminen saattaakin osoittautua hieman haastavammaksi tehtäväksi. Ei auta kuin toivoa parasta. Puskaradiota jos vain saisi kiertämään niin hyvä olisi..
Lisäksi keikka heinäkuussa Tuhdimmilla Tahdeilla varmistui. http://www.tuhdimmattahdit.fi/
Meidät oli siis bongattu viime viikonlopun Pelmurockista ja valittu soittamaan Tuhdimpien tahtien Open Stage-lavalle. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä että tulemme soittamaan päivällä samalla lavalla kuin millä Sonata Arctica soittaa illalla. Ai että kuumottaako? Ei niin yhtään.. (:
Se, millä kokoonpanolla keikan soitamme on toistaiseksi auki mutta lavalle on tarkoitus nousta vaikka sitten sessiojäsenen voimin. Tällainen tilaisuus olisi häpeä jättää käyttämättä.

Kuluneen viikon tuntemukset ovat toden totta olleet ristiriidassa keskenään. Kaikkea mahdollista tuli koettua riemusta apatiaan ja aina murtavaan suruun saakka. Hiukan liiallinen henkinen höykytys yhdelle ihmiselle viiden päivän sisään. Kaikesta huolimatta käsitin yhden asian. Minulle tekisi valtavan hyvää jos saisin syksyllä aloittaa uudessa koulussa uusien ihmisten ja asioiden ympäröimänä. Saisin taas kokea kuuluvani jonnekin, enkä enää joutuisi kokemaan sitä ajelehtivuuden tunnetta, josta olen koko kevään kärsinyt. Koen eräällä tapaa jämähtäneeni pessimistisiin, raskaisiin ajatuskulkuihin tänä keväänä ja olen ollut kaiken kaikkiaan henkisesti melkoisen huonovointinen. Pääsykokeessa ollessani tunsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan että voisin saada pääni täyttymään kenties myös päinvastaisista ajatuksista jos sattuisin kyseiseen kouluun pääsemään. Ilmapiiri, tehtävät, ympäristö ja ihmiset olivat kiehtovia ja samaan aikaan täysin uusia. Juuri uusia tuulia minä kaipaisin jotta saisin tehtyä perusteellisen suursiivouksen pääni sisällä.

Lopuksi haluaisin vielä kirjoittaa sanoitusten teon loistavuudesta. Kirjoitin jokin aika sitten bändilleni uudet lyriikat puoliksi oman itseni ja puoliksi kärjistetyn fiktiivisen hahmon pohjalta ja täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sanoitusten teko tuntuu aina opettavan tekijälleen jotain uutta omasta itsestä. Näin ainakin tuntuu käyvän joka kerran minun kohdallani.


Who could melt the Ice, Who could break the Spell? She holds the Key, yet the Door remains locked...

Hyvää viikonloppua!