sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Sanasia äänestä

Tänään lauloin ensimmäistä kertaa viikon sairastelun jälkeen. Minulla todettiin alkuviikosta poskiontelotulehdus ja heti perään keuhkoputkentulehdus. Eipä siinä, antibioottikuurille mars!
Musiikkiopistovuosi on kevään osalta ohi, mutta lauluopettajani pitää tavalliseen tapaansa kesäkursseja oppilailleen. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa, miten ääni toimi tulehdusten jäljiltä. Iloiseksi yllätyksekseni sain todeta, että vaikka puheääni aika ajoin edelleen käheytyykin, laulu sujui olosuhteisiin nähden vallan kauniisti. Tuntui valtavan hyvältä voida jälleen käyttää ääntään. Välillä todella turhauttaa omistaa instrumentti, joka on kaikkein herkin menemään epäkuntoon.

Viime keväänä tein ensimmäisen musiikkiopistotason laulututkintoni. Jos jonakin päivänä olen siinä pisteessä, että pääsen pyrkimään konservatoriolle, on tutkintoja pääsykoetta varten suoritettava vielä monta.
Tutkinnon jälkeen äänenkäytössäni on ollut työstettävää muun muassa virheellisen seisoma-asentoni takia, johon olen viime ajat parhaan kykyni mukaan pyrkinyt vaikuttamaan. Laulajan tulisi seistä kyljet pitkinä, yläkeho rentona ja jalat aavistuksen verran koukussa. Itselläni on ollut koko iän virheellinen seisoma-asento, sillä seison polvet oienneina. Tämä taas vaikuttaa ryhtiini ja sitäkautta äänenmuodostukseen. Instrumentti ei soi kauniisti jos se on jollakin tapaa "vänkyrällä." Lisäksi olen kärsinyt kuluneena keväänä niska-hartiaseudun kireydestä stressin takia ja myös tämä on tuottanut ääneen kireyttä. Laulajan kehon tulisi olla kokonaisvaltaisesti joustava. Luonnollisesti myös kasvojen lihasten jännittäminen vaikuttaa äänenmuodostukseen ja sointiin. Jos joku innostui aiheesta enemmän, ohessa linkki melko kattavaan tietopakettiin: http://www.turunkonservatorio.fi/userfiles/Tiedostot/nenhuolto-opas-valmis.pdf

Laulunopiskelu on ainaista työtä ja itseensä on kyettävä menemään jatkuvasti. On todettava, ettei koskaan tule täydelliseksi ja kun edellisen vuoren ylittää, on vastassa seuraava. Laulajan on oltava nöyrä ja valmis kehittymään jatkuvasti. Vain sillä tavalla on mahdollisuus tulla paremmaksi. Sama koskee varmasti jokaista instrumenttia eikä rajoitu edes pelkkään musiikin kenttään. Sama pätee kaikkeen oppimiseen. Ääni kuitenkin on hyvin henkilökohtainen asia, sillä jokaisella on oma persoonallinen äänenvärinsä ja sointinsa johon ei voi itse vaikuttaa. Jos joku ei tällöin pidä persoonallisesta äänenväristäsi tai sen soinnista, voi kritiikki tuntua melko raskaalta. Kritiikkiä on kuitenkin vain opittava kestämään, niin kovalta kuin se tuntuukin. Itselläni on tässä vielä valtavasti oppimista ja iso kasvamisen paikka. Ääneni on minulle niin suuri, henkilökohtainen osa minua, että sitä koskevat tunteet ovat usein voimakkaita.

Laulun-kuten kuvataiteenkin suhteen olen todella kunnianhimoinen ja minulla on valtavasti tahtoa päästä pitkälle. Teen sen eteen valtavasti työtä ja toivon sen kantavan vielä jonakin päivänä hedelmää. Ainoan huolenaiheeni laulunopiskelun etenemiseen tuo musiikin teoria, jota tulisi opiskella samassa tahdissa itse instrumenttiopintojen kanssa. Minulle teoria on aikamoinen kivi kengässä. En ole koskaan ollut haka matematiikassa ja koska musiikin teoria on hyvin matemaattista, se tuottaa minulle suuria hankaluuksia. Hammasta purren kuitenkin menen eteenpäin ja toivon parasta. Tähän mennessä olen suorittanut teoriaa 2. kurssiin saakka.

Oman ääneni persoonallinen leima on sen tummuus ja samanaikainen heleys. Monet ovat luonnehtineet sitä yhtäaikaisesti tummaksi ja heleän huilumaiseksi. Olen ollut todella kiitollinen ihmisiltä saamastani kauniista palautteesta. Se auttaa uskomaan itseensä ja tavoitteisiinsa.
Minulle laulaminen on kuin kehon puhdistamista. Tuntuu kuin laulaessa suustani vapautuisi äänen ohella kehon sisälle lukkiutunut negatiivinen energia. Huomasin tämän jälleen kerran tänään tunnilla päästäessäni viikon aikana lukkiutunutta huonoa oloa äänen mukana ulos. Laulamisen jälkeen olo oli rutkasti kevyempi ja onnellisempi. Tunne joka sisälleni leviää onnistuneen lauluharjoituksen päätteeksi on niin kokonaisvaltaisen onnellinen, että sitä on hankala verrata mihinkään. Sitä tuntee itsensä jollakin tapaa hyvin puhtaaksi ja kauniiksi.

Tällä hetkellä harjoittelen haastavia korukuviollisia aarioita. Äänen kiinteänä soimaan saaminen aarioiden pitkissä, lurittelevissa korukuvioissa onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sitä on kuitenkin todella hyödyllistä harjoitella. Liitän loppuun muutaman aarian Youtubesta joiden kanssa olen viimeaikoina saanut painiskella. Amarilli, mia bella on yksi tämänhetkisiä suosikkejani. Valitsin Cecilia Bartolin version, sillä laulajatar on yksi ehdottomia henkilökohtaisia suosikkejani ja korukuvioiden mestari. Youtubesta en kuitenkaan löytänyt muuta kuin hiukan erikoisemman, kitarasäestetyn konserttiversion. Henkilökohtaisesti pidän enemmän perinteisemmästä, vanhan Arie Antiche-levyn versiosta.
Myöskään muista etsimistäni lauluista en löytänyt haluamiani versioita Youtuben ihmemaailmasta. Handelin Del minacciar del ventosta en löytänyt laisinkaan naisen laulamaa versiota ja The Wakeful Nightingalen Youtube-versiot olivat kaikki todella kehnoja. Ajatus tulee luultavasti kuitenkin ymmärretyksi ontuvista versioinneista huolimatta.

 Laulullisissa tunnelmissa toivotan kaikille hyvää viikonalkua!





8 kommenttia:

  1. Todella hyvä teksti :) Pitikin kysyä, että missä musiikkiopistossa sinä opiskelet? Itse olen opiskellut kahdessa yksityisessä opistossa sekä olen ottanut tunteja yksityiseltä ooppera laulajalta. Monesti mieleni on haikaillut turun musiikkiopistoon opiskelemaan, mutta en oikein tiedä paikan opiskelu tavoista... onko se koulumaista opiskelua vai kerran viikossa tullaan tunnille opiskelemaan? Entä mitkä ovat pääsy vaatimukset? Kysymyksiä olisi vaikka kuinka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen Pirkan opistoilla (yhd. Nokia, Lempäälä, Pirkkala) musiikin taiteen perusopetuksessa laulun pitkässä oppimäärässä. Se siis vastaa täysin samaa kuin jos kävisin esimerkiksi Tampereen musiikkiopistossa opiskelemassa laulua pitkässä oppimäärässä.
      Lisäksi minulla on sivuaineena piano, jonka aloitin nyt keväällä.
      Oma laulutaustani on se, että aloitin 16-vuotiaana yksityisillä tunneilla, kunnes vuoden 2011 keväällä pyrin opistoon ja pääsin.
      Musiikkiopistotason laulunopiskelu on hyvin sitovaa. Se vie valtavasti aikaa ja siihen on valmistauduttava jo etukäteen. Itselläni menee usein viikosta 1 ilta teoriatuntiin, 1 omaan henk. koht. laulutuntiin, 1-2 laulustudioon (ryhmälaulua) ja tasaisin väliajoin myös 1 säestäjän tuntiin. Tämän lisäksi studiopäiviin kuuluu usein myös Tutustuminen laulumusiikkiin-tunti joka sisältää laulumusiikin historiaa. Aikaa siis saa varata valtavasti. Tähän kun päälle lisää vielä matineat, bänditoiminnan ja kuvataiteen, niin kalenteri alkaa uhkaavasti näyttää hapenpuutteesta kärsivältä. Unohtamatta sitä että ystäviäkin tulisi joskus ehtiä nähdä ja käydä vaikka elokuvissa. Ensi vuonna jos hyvä tuuri käy ja pääsen kouluun, tiedän jo etukäteen aikatauluni olevan tukalaakin tukalampi. Alan kuitenkin jo olla tottunut siihen, vaikka ystävät usein pudistelevatkin päätään ja ihmettelevät, miten oikein jaksan. Kunnianhimoisuus ajaa eteenpäin. Opiston jälkeen kun on niin hyvät mahdollisuudet ammattiopintoihin pyrkimisen.
      Eri opistoilla pääsyvaatimuksissa saattaa olla vähän eroja, joten suosittelen ottamaan selvää siitä opistosta jonne olet ajatellut hakea. En nyt muista millään ulkoa mitä itseni piti esittää, sillä siitä on aikaa ehtinyt vierähtää jo tovi. Mielessä pyörii tuoreempana viimeisin tutkintoni, sillä tilanne oli jollain tapaa hyvin samanlainen kuin aikanaan itse opistoon pyrkiminen.

      Poista
    2. Ja lisään vielä että usein käytän opiskelustani vain yksinkertaisesti termiä musiikkiopisto, sillä selittäminen tuolla tavalla pitkän kaavan kautta saattaa olla varsinkin laulua harrastamattomille kuulijoille harhaanjohtavaa. On paljon helpompi sanoa vain musiikkiopistolla, sillä opiskelu kuitenkin vastaa täysin samaa.

      Poista
  2. Juu, voin uskoa, että tuon jälkeen on kalenteri täynnä. Itse en tällä hetkellä käy opistossa, enkä laulu tunneilla. Oli pakko ottaa vuoden väli kun oli yhtä jaksoisesti opiskellut laulua monta vuotta ja niin kuin kerroit vapaa aikaa ei juurikaan ollut :/Silloin minulla oli kerran viikossa opisto tunti, laulutunti, bändi treeni kaksi kertaa viikossa sekä kuoro harjotukset kerran tai kaksi viikossa. Tällä hetkellä panosta vain bändiini 100% :) Aikaani syö myös viimesyksyllä aloitettu artesaani opinnot :)Rakastan vaatteita ja niiden tekemistä <3 :D

    Tuo Turun ammattiopisto kuulostaa kyllä todella houkutelevalta ajatukselta :)Mietin vain saanko artesaani opinnot ja lauluopinnot mahdutettua viikkooni.... Jos niitä tunteja on noinkin paljon mitä sinulla niitä on nyt :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä siihen aikaa saa kulumaan aivan niin paljon kuin vain tahtoo. :D Ei sen kanssa tylsää ehdi tulla.
      Mutta ota ihmeessä selvää niin saat tarkempaa infoa kuin minulta.

      Poista
  3. Asiaa, kamppailen vähän väliä samojen asioiden kanssa. :) Se on kyllä ärsyttävää kun oma keho on se instrumentti ja välillä se instrumentti ei toimikaan toivotusti. Mullakin on viime vuodesta lähtien ollut yläkropassa hieman ongelmaa mm. hartian ja niskan alueella joka sitten johtaa siihen kireyteen äänessä kun pitäisi lauleskella. Yritän kuitenkin vähän väliä laulutunneilla ravistella hartioitani rennommiksi ja koukistaa polvia hiukkasen. Voisin muuten suositella pilatesta hyvänä liikuntamuotona laulajalle kun siinä kuitenkin vetreytetään lihaksia ja voimistetaan niitä samalla. Tekee erittäin hyvää sekä ylä- että alakropalle. Jos vaan aika riittää, niin kokeile!

    Samaa mieltä myös tuosta, että tuntuu kuin joku kuin joku kielteisten asioiden tulva olisi lähtenyt kehosta laulamisen jälkeen. Ihanaa, että siitä voikin tulla niin hyvä olo.
    Ja todellakin laulajan tulee olla nöyrä, koska aina on jotain kehitettävää äänessään. Itselläni on pieni kriittisyys varsinkin omaa äänenväriäni kohtaan aika ajoin. Joskus pidän siitä, joskus taas en. Rääkkäänpähän itseäni katselemalla vähän väliä videoita menneistä esiintymisistä ja katson mitkä asiat on menneet vähän huonommin joten yritän parantaa ensi kertaa varten.

    Haluaisin jossain välissä aloittaa Musiikkiopistolla laulamisen opinnot, mutta täytyy harkita vielä sitä kun tiedän sen olevan erittäin aikaa vievää. Mietin myös sitä, että olenko jo liian "vanha" aloittamaan tuolla. Musiikin teoriaahan tuo mun opettaja ei oikein opeta paitsi nuotinlukutaitoa laulamisen lomassa. Käyn siis edelleen Hongon tunneilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen kuullut hyvää pilateksesta laulua ajatellen. Itseltäni vain tuskin aikaa enää siihen liikenisi. Pian saisin mennä tunneille yöllä.. :D
      Hankin juuri vähän aikaa sitten itselleni leuanvetotangon, jossa en kylläkään vedä leukoja vaan venytän ylävartaloa. Todella kätevä vekotin!
      Ei laulua opiskelemaan ole koskaan liian vanha. Omassa ryhmässäni olen nuorin ja minusta seuraava lähentelee kolmeakymmentä. Siitä vain pyrkimään jos on valmis uhraamaan paljon aikaa sillä sitä se kyllä vaatii. :)

      Poista
    2. Tuollainenhan on tosi kätevä! Itse ostin vähän aikaa sitten käsipainot joten vetreyttelen niillä sitten käsi-ja olkavarsia sekä zumbailen välillä kotona DVD:n tahtiin :'D Täytyisi vielä hankkia semmonen perus puinen venytyskeppi(?) joita käytetään koulujen liikuntatunneilla.

      Poista