Inside my heart is breaking, My make-up may be flaking, But my smile still stays on..

Opiskelupaikka jäi saamatta. Pisteet kertovat ongelman löytyneen haastattelusta, pisteitä muista tehtävistä ropisi kiitettävästi mutta haastattelun pisteet jäivät kymmeneen maksimi kahdestakymmenestä. Luulen haastattelijoiden nähneen minusta sen, että minuun vaikuttaa enemmän vanha visuaalinen taide kuin radikaali, yhteiskuntakriittinen nykytaide. Tämänhenkisiä ihmisiä sitten luultavasti paikkaan haettiin. Lisäksi luulen heidän haistaneen minusta taiteen ja musiikin ristipaloni ja mahdollisesti ajatelleen minun sen vuoksi olevan liian riskialtis opiskelijaksi. Kulttuurialalla aloituspaikat ovat vähissä ja opettajat haluavat olla varmoja opiskelijoiden pysyvyydestä juuri kuvataiteen leirissä. Minusta varmasti näkyi että haluan tehdä sekä taidetta että musiikkia. Tämä saattoi näyttäytyä heille jopa uhkana.
Ei auta kuin myöntää pettymyksen olleen karvas. Jollain tapaa kuvittelin että nykytaiteilijat olisivat nähneet kaksoistaiteellisuuteni pääosin hyvänä asiana. Ei kuitenkaan auta itkeä läikkynyttä maitoa, harmittaa toki aivan vietävästi mutta tilanteelle ei mahda mitään. Luulen että jos tulevaisuudessa haen uudelleen opiskelemaan kuvataiteilijaksi haen kouluun joka on vähemmän nykytaidepainotteinen.
Luulen tiedon olleen minulle erityisen raskas myös sen takia että kulunut puoli vuotta elämässäni on ollut todellista kivikkoa. Henkisiä haasteita ja vastoinkäymisiä olen saanut kohdata toinen toisensa perään. Toivoin että elämääni siunaantuisi koulupaikka sillä se olisi tuntunut ikäänkuin palkinnolta kaikelle läpikäydylle henkiselle raskaudelle.
Välillä läheisten kommentit ovat tuntuneet koostuvan ainoastaan lauseista "Tsemppiä" ja "Koitahan jaksaa:" Yritän parhaani mukaan ja kovasti yritänkin. Koitan potkia takaisin vaikka minua potkittaisiin kovaa päähän. Välillä kuitenkin olo on kuin Queenin kappaleessa Show Must Go On kun hymy on revittävä kasvoille vaikka tuntusi miten tyhjältä tahansa sisältäpäin. Liian usein löydän itsestäni nuken: hymyni on maalattua, se on onttoa.
Aiemmin mainitsemani varasuunnitelma kytee takaraivossani, mutta se toisi mukanaan suuren määrän uusia haasteita. Ennen kuin edes alan pohtia asiaa vakavammin, aion ottaa selvää soveltuisiko se ylipäätään tarpeisiini ja tavoitteideni likemmäs tuomiseen. En aio hötkyillä ennen kuin saan tarkempaa käsitystä asioista. Monitaiteellisuudessani toisaalta on se hyvä puoli että mikäli toinen ovi sulkeutuu, pysyy toinen luultavasti vielä auki. Siinä mielessä koen olevani etuoikeutetussa asemassa. Kaikilla ei näitä ovia ole.

Kuva on otettu ystävästäni Pispalan hylätyllä Tulitikkutehtaalla. Sen symboliikka kuitenkin mielestäni puhuu paljon.