Kuvataiteen lukiodiplomityö 2011 "Vuoropuhelu"

Viime syksynä ennen valmistumistani lukiosta, otin vastaan valtavan haasteen tarttuessani kuvataiteen lukiodiplomiin. Valitsin aiheekseni "Silmin kuultua, korvin nähtyä" jossa ohjeistettiin audiovisuaalisen teoksen toteuttamiseen. Tehtävä oli kuin minulle laadittu, sillä juuri audiovisuaalisuus on viime aikoina voimakkaasti kiehtonut minua musiikillis-kuvataiteellisen taustani takia. Olen vasta alkanut käsittää, kuinka suuri voimavara kuvataide ja musiikki voisivatkaan olla yhdessä ja kuinka valtava vahvuus kokemani kahden taiteenlajin välinen synestesia saattaa minulle tulevaisuudessa olla. Parhaimmassa tapauksessa siitä saattaa tulla oma, persoonallinen leimani, jos pääsen opiskelemaan alaa.
Lukiodiplomissa päädyin toteuttamaan maalausparin Deadwinter's Childin kappaleen "The First Snow Wove Her Shroud" pohjalta. Kappale ei ole minun sanoittamani, mutta tulkitsen sitä vahvasti omalla tavallani. Kappale löytyy myös uusimmalta Orchids from the Abyss-demoltamme ja sen voi kokonaisuudessaan kuunnella ja ladata Myspacesta ja Mikseristä. Demosta löytyy myös painettuja kappaleita ja niitä voi kiinnostuksen puitteissa tiedustella 4 euron hintaan.

http://www.myspace.com/deadwinterschild

http://www.mikseri.net/deadwinter

The First Snow Wove Her Shroud 

Mus. Myyryläinen & Salovaara

Lyr. Koljonen

Stone cold soil
and dress of fallen leaves
the mire upon my head

Why should I weep for myself
I was all you ever hoped to be

Even now you are
in pure white shroud
like snow upon the elms
or a silver-lined cloud

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me
 

Halls would echo in hollow notes
and the wind would rush through me
Never would I hold you, never would I sleep

My knees bleed, yet stone shan't give in
Dust is dust and flames live to perish

When morning brings no comfort night will linger on
And all hope is in vain
my atonement is you

Come to me through the walls of sleep
oh forget me and be set  free...

Through your eyes I witnessed daylight
for those of mine you swore to dead of night

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me

No tears please

And as the sun dies, draws away it's rays
Dispels the spark of hope within
By the light of day, she fades away
Forever she will set in peace with him

Tulkitsen kappaletta seuraavasti:
Kuolema on erottanut pariskunnan ja he käyvät makaaberia vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Mies on jäänyt jumiin elämäänsä eikä osaa jatkaa eteenpäin. Hän on ehkä menettänyt jossain määrin jopa todellisuuden tajuaan.
Päivän valjetessa myös mies siirtyy ajasta ikuisuuteen ja pariskunta löytää yhteisen rauhan  rajan tuolla puolen. Kuulija voi vain arvuutella, onko vuoropuhelu todellisuudessa käyty, vai onko se vain miehen päänsisäistä hourailua.


Diplomin 1. taulu "Apart" kuvaa vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Syksy on lopuillaan, ensilumi on satanut haudalle ja ilma viilenee. Voimme vain arvuutella, kuinka kauan nainen on jo maannut mullan alla. Kasvot ja kukat ovat vielä säilyttäneet kauneutensa, joten luultavasti kuolemasta on kulunut vain vähän aikaa. Toisaalta koko työ on hyvin symbolistinen ja käsite aika ei siinä luo juuri merkitystä. Taulujen välillä aikaa on saattanut vierähtää pitkäkin tovi, ehkä kuukausia, ehkä vuosia.  Mies on saattanut käydä haudalla pidemmänkin aikaa säännöllisin väliajoin.

Pahoittelen kuvien huonoutta. Reprokuvaaminen on vasta harjoittelun asteella ja työt ovat niin valtavia, että niiden ulkona kuvaaminen osoittautui todella työlääksi.

Diplomin 2. taulu "Atonement" kuvaa pariskunnan uudelleen kohtaamista rajan takana. Enää ei ole aikaa, ei paikkaa, vain jonkinlainen hengetön jälleennäkeminen paikassa jolla ei ole nimeä. Halusin tuoda tauluun täydellisen kirkkauden, sillä enää pariskunta ei kohtaa yötä. On vain jotain lopullista, ajantonta rauhaa. Molempien kasvoilta paistaa iätön tyyneys. Saan itse valtavaa voimaa katsoessani taulua. Naisen kasvoilla oleva rauha luo sisimpääni tyyenyden tunteen ja se tuntuu valtavan hyvältä. Muu maailma liikkuu edelleen, mutta nainen ja mies ovat poissa. He ovat onnellisia siellä minne ovat yhdessä päässeet.

Kertokaahan-huonoista kuvista huolimatta, mitä ajatuksia teos teissä herättää ja kummasta taulusta pidätte enemmän?

Gothic Girls wear Dots

Tänäaamuna päätimme vielä Lumin kanssa pitää lyhyen kuvaussession ennen junani lähtöä. Laitoimme herätyskellon soittamaan hyvissä ajoin, jotta aikaa jäisi tarpeeksi laittautumiseen. Lopputuloksena kämpässä pöllysi hiuslakka ja kasvot vääntyivät rumaan irveeseen tupeerauskamman nyhtäessä päänahkaa. Lopputulos oli kuitenkin kummankin osalta tyydyttävä. Pian suuntasimmekin kuumaan kesäkuiseen aamupäivään kameran kanssa. Molempien jaloissa kopisivat identtiset Pleaserin Elektra-saappaat.
Pidimme kuvaukset lyhyinä sillä emme lähteneet kauas, vaan pysyimme lähiympäristössä. Kuvista tuli hyvin toisenlaisia kuin lauantaina Turun linnalla otetuista. Sunnuntain asuissamme yhdistyivät goottityyli, Glam rock ja 50-luvun tyyli. Nauroimme vaatteidemme sekametelisopalle.
Alla muutama kuvatus sessiosta. Päivä oli niin kirkkaan aurinkoinen että saimme taistella kuviin tulleita voimakkaita vastavaloja-ja varjoja vastaan.

Korsetti: Handmade by Lumira

Bolero: Queen of Darkness

Mekko: Morticia 

Kengät: Second hand

Sukkahousut: Gina Tricot
Helmet: Afrikan tuliaisia (aitoja marjoja jotka on maalattu ja lakattu)

Eron hetki koitti liian pian. Totesimme molemmat, että jos maanantaina ei molempia työt kutsuisi, olisin voinut hyvin jäädä vielä hetkeksi Turkuun. Arki on kuitenkin otettava vastaan eikä siihen ole mahdollista sen enempää vaikuttaa. Nuhani on äitynyt entistä pahemmaksi ja olen huolissani siitä, miten ensi viikon lauluharjoitukset tulevat sujumaan jos ylipäätään kykenen laulamaan laisinkaan. Flunssa, pienikin sellainen on laulajan pahin vihollinen.

The Shadows of the Castle pt.2

Luvassa lisää lauantain kuvasatoa. 

Asukuva ennen linnalle lähtöä.

Korsetti: Fabela

Hame: Handmade by Lumira

Bolero: Queen of Darkness

Kaulakoru: Afrikan tuliainen 

Flunssatokkurassa otettuja linnakuvia on niin paljon, että postaukseen laitan vain parhaita paloja. Toivottavasti pidätte. 

 

 Seuraavaan postaukseen lisään Turku-kuvia sunnuntailta, jotka ovat hengeltään hyvin toisenlaisia kuin nämä linnalla kuvatut. Sunnuntai-aamu näet kului aktiivisen tupeerauksen ja hiuslakan suihkutuksen parissa. :)

The Shadows of the Castle

Matkasin siis perjantaina katsomaan ihanaa ystävääni Lumiraa Turkuun, jossa majailen tälläkin hetkellä. Emme ole nähneet kunnoilla sitten viime syksyn ja ikävä onkin ollut melkoinen. Tästä varmaankin kertoo se, että rutistimme toisemme juna-asemalla lähes kuoliaiksi..
Minulla ja Lumilla on takana pitkät perinteet yhteisessä valokuvailussa ja siksi olinkin pakannut laukun täyteen erinäistä rekvisiittaa. Lumilla on aina ollut kuvaajan silmää ja lukuisten kuvaussessioidemme tuloksena olen itsekin tainnut löytää sisäisen linssiludeni. Valokuvamallina voi ilmentää itsestään niin monenlaisia puolia.
Illalla teimme aivan mahtavaa pitsaa ja suuntasimme aikaisin nukkumaan, jotta olisimme virkeitä suuntaamaan lauantai-aamuna kohti Turun linnaa. Harmi vain että minuun iski yön aikana jonkinlainen flunssa ja kärsin kurkkukivusta koko yön. Aamulla kiitin onneani, että lähiaikoina ei ole tiedossa tärkeää konserttia tai keikkaa bändin kanssa jossa äänen tulisi olla tiptop. Flunssa siis päätti siinä mielessä kerrankin iskeä inhimilliseen aikaan. Ei silti, Turkuun ei ihan jokapäivä raaski junalippua ostaa ja halusin viettää aikani Lumin kanssa kunnolla kun tänne asti on kerran lähdetty. Siispä lauantai-aamuna kiskoin Buranaa naamariin ja kupillisen Finrexiniä litkittyäni, olimme valmiita suuntaamaan kohti Turun linnaa.

Olen käynyt Turun linnassa viimeksi ala-asteen luokkaretkellä ja linna osoittautui paljon hienommaksi kuin muistin. Saimme jälleen kerran huvittuneita katseita osaksemme liehuessamme päästä varpaisiin pynttäytyneinä julkisella paikalla. Tämä ei siis todellakaan ollut ensimmäinen kerta tätä lajia.
Linnasta löytyi erikoisia valaistuksia. Osa kuvista onnistui paremmin kuin toiset, mutta lopputulos oli kaiken kaikkiaan mainio. Sään, flunssatilan ja Lumin hikan salliessa jatkamme huomenna kuvauksia hieman erilaisella vaatetuksella eri miljöössä.
Loppuun vielä pieni maistiainen päivän kuvasadosta. Lisää luvassa myöhemmin.

Naisellista höttöä

Tänään päätin kirjoittaa ensimmäisen "turhanpäiväis"-postaukseni Feenikslinnun lauluun. Seuraava teksti siis kannattaa suosiolla jättää lukematta jos naisellinen intoilu hajuvesistä ja tyylistä ei kiinnosta. Ei hätää, en loukkaannu. :)

Kuten jo aiemmissa postauksissani olen kertonut, olen koko ikäni ollut aisteiltani poikkeuksellisen herkkä henkilö. Samalla tavoin kuin musiikki, myös erilaiset tuoksut tuovat mieleeni värejä ja kuvia. Kun eräs läheiseni takavuosina kuoli ja minulle tuotiin muistoksi hänen tavaroitaan, ensimmäinen asia joka tajuntaani iski oli hänen tuoksunsa. Sanoja ei tarvittu, tuoksu palautti mieleeni elokuvamaisia hetkiä menneisyydestä ja valtava suru iski samalla hetkellä tajuntaani. Olen siis erityisen vahvasti aistien varassa elävä persoona. Siinä on oma kauneutensa ja vaikeutensa. Muistan tuoksuja ja ääniä vuosien takaa ja joskus ne tuntuvat jopa jossain määrin vainoavan minua.

Viime aikoina olen naisellisuuksissani ja aistillisuudessani totaalisen hurahtanut hajuvesiin ja hankkinut monta ihanaa tuoksua pienen ajan sisään. Myönnettäköön, että yksi huonoista puolistani on rahankäytöllinen vastuuttomuus. Olen melkoinen materialisti, vaikka sen myöntäminen melkoisesti hävettääkin. Rakastan kauniita vaatteita, pitsiä, hameita, koruja, hiustuotteita, hajuvesiä, kenkiä, korsetteja, kosmetiikkaa....Lista voisi jatkua loputtomiin. Panostan laittautumiseen ja asujen suunnitteluun. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa ja rahaa, suunnittelisin varmasti itse kaikki vaatteeni ja toteuttaisin hurjimmat tyylilliset fantasiani. Huolimatta rakkaudestani tyylilliseen panostukseen, en silti koe olevani pinnallinen ihminen. Itseasiassa karsastan ihmisiä, joiden sisimmästä ei löydy syviä vesiä. Oman rohkean tyylini alta kun paljastuu syvä, inhimillinen ja hiukan surumielinenkin valtameri. Jos sellaista ei minulta löytyisi, puuttuisi silloin kaivo josta ammentaa vettä taiteelliseen luomiseen.

Alapuolelle luettelen muutamia viimeaikaisia tuoksusuosikkejani, joita säännöllisesti käytän. On tosin harmi että monet ihmiset ovat yliherkkiä hajuvesille ja tästä syystä tuoksuja ei voi jokapaikassa käyttää.

Tämänhetkinen tuoksusuosikkini ylitse kaikkien muiden on Miss Dior. Tuoksu on entinen Miss Dior Cherie. Hinta on suolainen, mutta tuoksun veden kielelle tuova kukkaisuus on täydellisen huumaava. Tämä on ehdoton suosikkini päiväkäyttöön. Virallisesti tuoksua luonnehditaan seuraavasti:

"Miss Dior Chérie Eau de Toilette is a fresh floral chypre. Dior's freshness and elegance reinvented and embellished with spring-scented notes. Top note: Sweet Orange essence, Heart note: essence of Neroli, Base note: Patchouli."

Toinen viimeaikainen suosikkini on Giorgio Armanin Acqua Di Gioia. Tuoksu kestää ihollani loistavasti tunnista toiseen. Yleensä pidän eniten kukkaistuoksuista, mutta Acqua Di Gioia yllättää raikkaudella. Se on yhtäaikaisesti vedenraikas, täyteläinen ja suloisen makea. Haistoin tuoksua ensimmäisen kerran takavuosina ulkomaanmatkalla ja jo silloin rakastuin siihen. 

Virallisesti tuoksua kuvataan seuraavasti:  "There is a charming sense of jubilation from the very first vegetal notes which are carried along in a deliciously heady current of crushed Mint, with a zest of Italian Limone Primo Fiore Femminelle, harvested from the first spring blossoms in Calabria.
This emotion transforms into an aquatic renaissance with a delicate and crystalline nature derived from the scent of Water Jasmine, giving the perfume sophisticated and unexpected facets."

Joululahjaksi saamani Tresor Midnight Rose on omistamistani tuoksuista myskisin. Se on mielestäni arkikäyttöön hieman liian pistävä, vaikka kokonaisuudessaan tuoksu onkin huumaavan ihana. Pullo on ehdottomasti kaunein omistamani. Tuoksusta kerrotaan seuraavaa: 

• " A new dose of Parisian romance provides a fragrant story beginning with passionate accords of raspberry and rich rose nuance. Love at first sight which happened between gentle rose petals and red fruit zest of raspberry continues with a hint of peony and jasmine, in an elegant and sophisticated way. Insolence felt in a heart comes from pink pepper and a dose of gentleness from currant buds. Base notes provide tranquility and comfort– composed of warm and soft vanilla, woody nuances of Virginian cedar and sensual musky veil.
  Top notes: raspberry rose absolute
  Heart: jasmine, peony, currant buds, pink pepper
  Base: Virginian cedar, musk and vanilla"
  
  
  
  
  
  Elizabeth Ardenin Red Door on naisellisen lämmin ja täyteläinen, mutta olen huomannut sen käytön olevan varsin tarkkaa. Hiukankin liian runsas suihkaus Red Dooria tuottaa raskaan tuoksupilven leijumaan ympärille vaikka kyseessä onkin vain Eau De Toilette. Itse käytän tuoksua esimerkiksi lähtiessäni illalla ulos. Se on erittäin lämmin, pehmeä ja intensiivinen. "Created in1989, Red Door is a classic, elegant signature fragrance, a symbol of glamour and luxury, inspired by the famous Red Door Spa center. It opens with ylang-ylang and red rose, at its heart; orchid, jasmine, lily-of-the valley, orange blossom, wild violet and freesia. The base is composed of honey, sandalwood and vetiver."
  
  
  
    
  Very Irresistible Givenchy Electric Rose on raikas, kepeä tuoksu arkikäyttöön. Tuoksu on samaan aikaan yrttisen raikas ja makeahko. Omalla ihollani se ei kuitenkaan kestä kauan ja tästä syystä käytän sitä harvemmin kuin edellä mainitsemiani tuoksuja. Electric Rosen pullosta on kuitenkin sanottava, että se itsessään on jo taideteos. Valitsen tämän tuoksun jos kyseessä on normaali arkipäivä ja haluan käyttää neutraalin mietoa tuoksua, jolla en tule juuri huomatuksi. 
  "Offical notes: lemon, myrtille, basil, verveine, rose, aniseed, violet, apricot, cedarwood, musc."
  
  
  
  
  
  Kukkainen, mutta samalla asennetta omaava Yves Rocherin Flowerparty on osoittautunut todella hyväksi ostokseksi eikä sitä ole ainakaan hinnalla pilattu. Ihastuin tuoksuun kokeiltuani sitä ystävälläni ja päädyinkin pian myös itse hankkimaan sen. Tuoksu on kesäinen, iloinen ja naisellinen. "Ensituoksu: appelsiini ja mandariini huokuvat hyväntuulisuutta ja kirpeän raikasta elinvoimaa.
  Sydäntuoksu: ruusun, vadelman ja litsin houkutteleva makeus vetää puoleensa.
  Pohjatuoksu: unohtumaton vanilja." Suosittelen kokeilemaan tätä jo pelkästään hinnankin puolesta. 
  
  
  
  
  
  
  
  Kuvittelisin, että olen varsin kummallinen yhdistelmä pukeutuessani mustaan ja rakastaessani makeita kukkaistuoksuja, mutta jokaisessa meissähän on omituisuutemme. :) 
  Tuoksuvaa yötä kaikille. Käyttäkäämme hajuvesiä kohtuudella, ei hyttysmyrkkypilvenä pään ympärillä!
  
  

Ylimielisyys on myrkkyä

Eräs piirre ihmisissä on viime aikoina raivostuttanut minua ylitse muiden ja tästä syystä haluaisinkin nostaa sen blogissani pöydälle. Ylimielisyys.
Tuntuu että minne ikinä menenkin, tapaan ihmisiä joilla on jokin syy kuvitella oleva parempia kuin muut. Tähän olen törmännyt paljon esimerkiksi taiteen piirissä, sekä monissa eri alakulttuureissa kuten goottilaisuudessa. Siihen, etten koskaan ole itse halunnut sen syvemmin kuulua "piireihin" on syynsä.
Hierarkia suomen goottiympyröissä on kovaa ja mielestäni melko sisäsiittoista. Tästä syystä olen tehnyt omavalintaisen päätöksen pysyä poissa piireistä ja kulkea täysin omia reittejäni. Lisäksi olen huomannut, että parhaat ystäväni olen löytänyt tutustumalla täysin erinäköisiin ja erioloisiin ihmisiin kuin mitä itse olen. En toki haluaisi yleistää-varmasti piireistäkin löytyy mukavia ihmisiä, mutta itse olen törmännyt pääasiallisesti turhan usein ylimielisyyteen.
Mielestäni erilaisuus on rikkautta- ei mikään syöpä. Koen erottuvani paljon enemmän omana itsenäni erilaisten ihmisten keskellä kuin jos kulkisin Morticia Addams-laumassa. Mielestäni kaunista on jos kaksi erilaista ihmistä hyväksyy toistensa eroavuuden ja kunnioittaa sitä.
Ylimielisyyttä esiintyy paljon taiteen piirissä. Ajatus omasta erityisyydestä nousee helposti hattuun. Mielestäni ihmisen tulisi ennen kaikkea pysyä nöyränä ja avoimena maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan ja tunnustaa, että oma oppiminen ei koskaan lopu. Yksittäinen ihminen on lopunviimeksi hyvin pieni objekti tässä maailmassa ja selviämme paljon paremmin keskenämme ollessamme avoimia toisiamme kohtaan. En tarkoita tällä sitä etteikö omasta arvosta ihmisenä tai omista lahjakkuuksista tulisi nauttia-päinvastoin. Tärkeää kuitenkin on osata säilyttää nöyryys.
Viime aikoina ylimielisiä ja ilkeitä ihmisiä on osunut tielleni poikkeuksellisen paljon. Oma empaattinen ja kiltti minäni ei tahdo millään pystyä hyppäämään heidän saappaisiinsa.
Surullisinta mielestäni on jos ylimielisyys ja ilkeys johtuvat yksinomaan kateudesta. Eikö kateuden tunteenkin voisi kanavoida hyvällä tavalla oman itsensä kehittämiseen? Suhtautumalla negatiivisesti muihin ihminen tukehduttaa samalla omaa itseään. Jos nuo voimavarat voisi valjastaa toisenlaiseen käyttöön, olisi ihminen luullakseni paljon vapaampi ja onnellisempi.

Olkaamme toisiamme kohtaan suvaitsevaisia. Toivoessamme toisille hyvää, saamme sitä myös itsellemme.  Näissä tunnelmissa päätän maanantaipostauksen.

She holds the Key, yet the Door remains locked..

Raskas viikko takana. Ensin puristettiin lävitse kolmen päivän pääsykokeet jonka jälkeen torstaina jouduin vastakkain vaikeiden ristiriitatunteiden kanssa. Tämä viikko toi muutoksia myös bänditouhun saralle. Olemme vailla nyt sekä basistia että rumpalia. Basisti luultavasti löytyy hieman kivuttomammin, mutta teknisesti tarpeeksi taitavan, motivoituneen rumpalin löytäminen saattaakin osoittautua hieman haastavammaksi tehtäväksi. Ei auta kuin toivoa parasta. Puskaradiota jos vain saisi kiertämään niin hyvä olisi..
Lisäksi keikka heinäkuussa Tuhdimmilla Tahdeilla varmistui. http://www.tuhdimmattahdit.fi/
Meidät oli siis bongattu viime viikonlopun Pelmurockista ja valittu soittamaan Tuhdimpien tahtien Open Stage-lavalle. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä että tulemme soittamaan päivällä samalla lavalla kuin millä Sonata Arctica soittaa illalla. Ai että kuumottaako? Ei niin yhtään.. (:
Se, millä kokoonpanolla keikan soitamme on toistaiseksi auki mutta lavalle on tarkoitus nousta vaikka sitten sessiojäsenen voimin. Tällainen tilaisuus olisi häpeä jättää käyttämättä.

Kuluneen viikon tuntemukset ovat toden totta olleet ristiriidassa keskenään. Kaikkea mahdollista tuli koettua riemusta apatiaan ja aina murtavaan suruun saakka. Hiukan liiallinen henkinen höykytys yhdelle ihmiselle viiden päivän sisään. Kaikesta huolimatta käsitin yhden asian. Minulle tekisi valtavan hyvää jos saisin syksyllä aloittaa uudessa koulussa uusien ihmisten ja asioiden ympäröimänä. Saisin taas kokea kuuluvani jonnekin, enkä enää joutuisi kokemaan sitä ajelehtivuuden tunnetta, josta olen koko kevään kärsinyt. Koen eräällä tapaa jämähtäneeni pessimistisiin, raskaisiin ajatuskulkuihin tänä keväänä ja olen ollut kaiken kaikkiaan henkisesti melkoisen huonovointinen. Pääsykokeessa ollessani tunsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan että voisin saada pääni täyttymään kenties myös päinvastaisista ajatuksista jos sattuisin kyseiseen kouluun pääsemään. Ilmapiiri, tehtävät, ympäristö ja ihmiset olivat kiehtovia ja samaan aikaan täysin uusia. Juuri uusia tuulia minä kaipaisin jotta saisin tehtyä perusteellisen suursiivouksen pääni sisällä.

Lopuksi haluaisin vielä kirjoittaa sanoitusten teon loistavuudesta. Kirjoitin jokin aika sitten bändilleni uudet lyriikat puoliksi oman itseni ja puoliksi kärjistetyn fiktiivisen hahmon pohjalta ja täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sanoitusten teko tuntuu aina opettavan tekijälleen jotain uutta omasta itsestä. Näin ainakin tuntuu käyvän joka kerran minun kohdallani.


Who could melt the Ice, Who could break the Spell? She holds the Key, yet the Door remains locked...

Hyvää viikonloppua!