torstai 28. kesäkuuta 2012

Rakkaudestani oopperaan: Don Giovanni

Olen todella onnellinen siitä että Finnkinon teatterit näyttävät nykyisin maailman huippuoopperoita New Yorkin Metropolitan Operasta. Itse olen hyödyntänyt näitä tilaisuuksia moneen otteeseen ja käynyt katsomassa muun muassa Madame Butterflyn, Toscan, Carmenin, Aidan sekä uusimpana Don Giovannin. Liput kylläkin ovat hinnoiltaan melko suolaisia, mutta uusintanäytökset ovat kuitenkin jonkin verran suoria lähetyksiä huokeampia. Nyt kesäaikaan Finnkino tarjoaa kuluneen kauden oopperoita uusintoina tasaiseen tahtiin. Itse käytin tilaisuuden hyväksi ja ostin lipun Mozartin Don Giovanniin. Mozart on säveltäjänä yksi henkilökohtaisista suosikeistani Sibeliuksen, Griegin ja Beethovenin rinnalla.
Jos oopperan juoni ei ole entuudestaan tuttu, ohessa lainaus Wikipediasta.

"Ensimmäinen näytös
Don Giovanni saapuu kylään palvelijansa Leporellon vetämissä vaunuissa yömyöhällä. Don Giovanni tekeytyy Donna Annan, komtuurin tyttären, sulhaseksi ja ahdistelee tyttöä seksuaalisesti. Donna Anna tajuaa, ettei Don Giovanni ole hänen sulhasensa ja suuttuu tälle. Hänen komtuuri-isänsä saapuu paikalle mutta Don Giovanni tappaa tämän. Donna Anna vannoo sulhasensa Don Ottavion kanssa kostoa, kyläläiset pystyttävät muistopatsaan komtuurille. Leporello nuhtelee isäntäänsä murhasta, mutta Don Giovanni ei ole kuuntelevinaankaan. He kohtaavat Donna Elviran, Don Giovannin entisen rakastetun. Donna Elvira muistuttaa Giovannia että hän vannoi rakastavansa häntä aikoinaan. Don Giovanni lähtee pois ja Leporellolle jää tehtäväksi selittää, että Donna Elvira ei ole ainoa nainen, jota Don Giovanni on vannonut rakastavansa, hän on yksi 2065 muun naisen lisäksi. Leporello laulaa luetteloaarian Madamina, il catalogo e questo (Madamina, tämä kirja on lista). Zerlina ja Masetto, aviopari, juhlivat häitään, Don Giovanni kutsuu juhlaväen jatkamaan kutsuja hänen omassa huvilassaan, Masetto vastustelee, mutta suostuu lopulta tulemaan mukaan. Zerlina ja Don Giovanni laulavat dueton La ci darem la mano (Saan sinut sinne johtaa). Don Ottavio ja Donna Anna pyytävät Don Giovannilta apua komtuurin murhaajan kiinniottamisessa. Donna Anna tunnistaa Don Giovannin isänsä murhaajaksi ja vannoo kostoa raivoissaan. Juhlat jatkuvat Don Giovannin huvilassa, Don Giovanni laulaa samppanja-aarian Fin ch'han dal vino (Viineistä parhaat vieraille tuhlaa). Zerlina lepyttelee mustasukkaista Masettoa puutarhassa. Don Giovanni käskee Leporelloa pitämään Masetton loitolla hänestä ja Zerlinasta ja niin Don Giovanni tanssin huumassa viettelee Zerlinan. Samassa Donna Anna ilmoittaa kaikille, että Don Giovanni on komtuurin murhaaja. Don Giovanni ja Leporello lähtevät pakoon.

Toinen näytös
Leporello uhkaa erota Don Giovannin palveluksesta, Don Giovanni lepyttelee Leporellon rahalla. Nyt Don Giovanni aikoo vietellä Donna Elviran palvelijattaren, hän vaihtaa Leporellon kanssa vaatteita voidakseen paremmin lähestyä häntä. Don Giovanni kertoo rakkaudestaan uudelle ihastukselleen. Masetto saapuu parin talonpojan kanssa kostaakseen Don Giovannille ja he lähtevät naamioituneen Leporellon perään. Masetto jää kahden Leporelloksi naamioituneen Don Giovannin kanssa, Don Giovanni antaa tälle perinpohjaisen selkäsaunan. Leporello riisuu Don Giovannin vaatteet yltään ja livahtaa tiehensä. Don Ottavio kertoo rakastavansa Donna Annaa. Don Giovanni on vetäytynyt hautausmaalle, jossa kuolleen komtuurin patsas puhuttelee häntä. Don Giovanni kutsuu tämän illalliselle, mihin patsas vastaa myöntävästi. Don Giovanni lähtee valmistamaan illallista. Donna Elvira pyytää Don Giovannilta viimeisen kerran, että tämä muuttaisi tapansa, tämä ei kuitenkaan suostu. Komtuurin patsas saapuu paikalle ja vaatii Don Giovannia parantamaan tapansa, Don Giovanni lausuu vastaukseksi 9 kertaa ei ja silloin tämä heitetään helvettiin."

Lähde: Wikipedia

 METin Don Giovannissa oli taitava laulajakaarti. Päällimmäisenä minuun teki vaikutuksen Don Giovannin palvelijan Leporellon roolin laulanut Luca Pisaroni. Mies oli upeaääninen basso-baritoni ja todella taitava, eläväinen näyttelijä. Mielestäni jopa Don Giovannia esittänyt Mariusz Kwiecien jäi palvelijansa varjoon vaikka oli taitavaa hänkin.
Naisia, Donna Annaa ja Donna Elviraa esittäneet Marina Rebeka ja Barbara Frittoli eivät kuitenkaan tehneet kovin suurta vaikutusta. Molemmiat olivat teknisesti taitavia laulajia, mutta kummankaan äänellinen ilmaisu tai näyttelijäntaito ei riittänyt vakuuttamaan minua. Varsinkaan Donna Annaa esittänyt Marina Rebeka ei osannut ilmaista laulullaan tai esiintymisellään kovin taitavasti surua, tuskaa tai rakkauden tunnetta. Roolisuoritus jätti jopa hieman kylmäksi.
Mielestäni alkupuolella oopperan juoni osittain hieman laahasi. Mozartin musiikki kannatteli koko ajan ja piti kiinnostuksen vireillä mutta aika ajoin tarinallisesti ooppera laahasi. Kohtaukset olivat pitkiä eikä tarina ajoittain päässyt laisinkaan etenemään. Erityisesti juuri oopperan alkupuolella tämä häiritsi. Olen nähnyt monia oopperoita jossa vastaavaa laahaamisen tunnetta ei ole tullut.. Loppupuolella tarina kuitenkin lähti etenemään joutuisammin ja myös musiikillinen huipentuma sijoittui oopperan loppuun. Kohtaus jossa kuollut komtuuri tulee noutamaan Don Giovannia on oopperan juonellinen ja musiikillinen kliimaksi. Teatraalinen minäni suorastaan rakastaa kyseistä kohtausta ja hyrisee tyytyväisyyttään.

Liitän loppuun mukaan METin loppukohtauksen komtuurin saapumisesta sekä vanhemman version samasta kohtauksesta joka on vähintäänkin yhtä vaikuttava. Kuulostelkaa näitä.



 



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Inspiraatiosta ja levottomuudesta

Vieraillessani tänä keväänä ystäväni kanssa Helsingissä Kiasman "Thank you for the Music" musiikkia ja fanikulttuuria käsittelevässä näyttelyssä, inspiroiduin valtavasti kuvataiteilija/valokuvaaja Terhi Ylimäisen Deliverance -sarjan töistä. Ylimäinen on Helsinkiläinen taiteilija joka promokuvaa bändejä, (kuvia mm. MyGrain, Children of Bodom, Stam1na, Kiuas yms.) valokuvaa keikkoja ja maalaa tauluja valokuviensa pohjalta. Itseeni vetoaa hänen töissään toistuva voimakas liike, synkkyys, dramatiikka, suppean väriskaalan taidokas käyttö, voima sekä musiikin ja taiteen yhdistäminen. Terhi Ylimäisen työt inspiroivat minua itseäni maalaamaan musiikkiaiheisia tauluja. Jokin aika sitten inspiroituneena Ylimäisen tauluista aloitin valtavan taulun maalaamisen erään Deadwinter's Childin keikkavalokuvan pohjalta. Lisään kuvan taulusta blogiini kunhan saan sen valmiiksi.
Jonakin päivänä olisi mahtavaa voida toteuttaa teoksia, jossa tauluihin tai suurikokoisiin kuvasarjoihin voisi yhdistää joko äänitettyä musiikkia tai jopa mahdollisesti elävää musiikkia. Toivon hartaasti, että eteeni avautuisi reittejä joiden avulla kykenisin käyttämään visuaalisuutta ja musiikkia yhdessä.
Suosittelen kaikkia lukijoita tutustumaan Terhi Ylimäisen teoksiin. Kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä niistä olette ja vaikuttavatko ne millään tapaa teihin? En uskalla liittää valokuvia teoksista blogiini suoraan tekijänoikeusrikkomuksen uhalla, mutta linkin kautta pääsette Ylimäisen kotisivuille ja suoraan Delivarance-sarjaan.



Toinen asia mistä haluan tässä postauksessa mainita liittyy sisälläni kalvavaan jatkuvaan levottomuuden tunteeseen. Vain puolentoista viikon kuluttua pitäisi olla selvillä pääsenkö hakemaani kouluun vai en. Mikäli ovet kouluun eivät aukea, joudun mahdollisesti laatimaan varasuunnitelman opiskelupaikan suhteen joka muuttaisi elämääni monellakin tapaa. Toisaalta ajatus kiehtoo minua valtavasti ja toisaalta tuntuu uhkaavalta. Jos toteuttaisin kyseisen varasuunnitelman joutuisin samalla kertaa kohtaamaan rysän elämänmuutoksia yhdellä kertaa. Siinä on oma houkuttelevuutensa ja pelottavuutensa.
Jonkin ajan kuluttua olen kuitenkin viisaampi tässäkin asiassa ja osaan sanoa, onko varasuunnitelmille tarvetta vai ei. Siihen saakka joudun elämään epätietoisuudessa ja olemaan levoton.




lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannustunnelmia

Vietin juhannusaaton sekalaisessa seurassa telttailun, uimisen, ruoanlaiton, hörhöilyn ja valokuvailun parissa kauniilla retkeilyalueella lähellä Orivettä. Retkelle lähtöä varten jouduin lainaamaan teltan ja ostamaan kokonaan uuden takin ja kengät jotta selviäisin kaksi päivää maastossa. Kenkävalikoimani on tähän saakka koostunut lähinnä korkokengistä, korkosaappaista ja ballerinoista. Harva tuskin edes olisi uskonut minunlaiseni naisen (isolla N:llä) lähtevän mukaan tämän tyyppiselle retkelle. Päätin kuitenkin näyttää, että myös minunlaiseni hameotus osaa repäistä. Huppari niskaan, maastohousut ja lenkkarit jalkaan ja menoksi.
Retkeilyalue oli suomalaista luontoa parhaimmillaan. Kauniita kallioita ja sankkaa metsää aavojen järvien ympäröimänä. Olen onnellinen, että tulin ottaneeksi matkaan kamerani, Nikon D5100, sillä sain napattua alueelta monia hyviä otoksia.


"Kautta Erämaajärven matkaa kulkuri yksinäinen"





Huomatkaa pikkuinen, pitkänokkainen lintu. Ressukka oli hädissään, sillä liikuimme hyvin lähellä sen kanervikossa taapertavia poikasia.


Yllätyin siitä kuinka kylmä yöllä teltassa oli. Puin ylleni kolme vaatekerrosta ja olin tiiviisti koteloituneena makuupussini sisään, mutta silti aamuyöstä palelin kuin horkassa. Onneksi auringon noustessa lämpötila alkoi nopeasti nousta. 
Vastaavanlaisen reissun voisi tehdä joskus uudelleenkin kunhan vain osaa varata riittävästi vaatetta matkaan. Joskus tekee todella hyvää irtautua hälystä ja kiireestä ja lähteä luonnon keskelle.
Näissä tunnelmissa toivotan kaikille hyvää juhannuksen loppua!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Goottikirppis

Sana joka kiertää tällä hetkellä jokaisen tyylin edustajan huulilla. Myös minä haluan avata sanaisen arkkuni aiheesta. Olen hyötynyt kyseisestä Facebook-sivusta valtavasti. Edullisia, upeita löytöjä on tullut tehtyä jo monia. Parasta on jos myyjän kanssa onnistuu tekemään treffit ja tavara vaihtaa omistajaa kasvotusten. Viime viikon perjantaina noudin suoraan myyjältä punamustan Gothic lolita & Punkin minihameen hintaan 10 euroa. Veikkaanpa että kyseisestä minihameesta kehkeytyy yksi kaikkein käytetyimmistäni.
Joskus myös tavallisilta kirpputoreilta onnistuu tekemään hyviä löytöjä, mutta goottikirppikseltä löytää juuri tähän skeneen soveltuvaa tavaraa. Myynnissä on vaatteita, kenkiä, korsetteja, kirjoja, elokuvia, kuiturastoja, hiuslisäkkeitä, kosmetiikkaa, musiikkia ja sisustustavaraa. Kaikkea mitä vain kuvitella saattaa. 
Jos ette ole vielä ehtineet tutustua kyseiseen sivuun, suosittelen sitä lämpimästi!


Asukuvaa lauantailta
 Paita: Seppälä
Korsetti: Handmade by Lumira
Hame: Second Hand, Gothic Lolita & Punk
Sukkahousut: H&M
Hiuslenkki: Glitter 

On vaikea käsittää kuinka onnistun tässä kuvassa näyttämään aivan mahdottoman kylmältä ja ylimieliseltä. Itseäni se huvittaa kovasti sillä en yleensä ikinä näytä tuolta valokuvissa. Tämä on kuitenkin ainoa kuva joka minusta on otettu uusi hame päälläni. 

Hyvää yötä kaikille!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Sanasia äänestä

Tänään lauloin ensimmäistä kertaa viikon sairastelun jälkeen. Minulla todettiin alkuviikosta poskiontelotulehdus ja heti perään keuhkoputkentulehdus. Eipä siinä, antibioottikuurille mars!
Musiikkiopistovuosi on kevään osalta ohi, mutta lauluopettajani pitää tavalliseen tapaansa kesäkursseja oppilailleen. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa, miten ääni toimi tulehdusten jäljiltä. Iloiseksi yllätyksekseni sain todeta, että vaikka puheääni aika ajoin edelleen käheytyykin, laulu sujui olosuhteisiin nähden vallan kauniisti. Tuntui valtavan hyvältä voida jälleen käyttää ääntään. Välillä todella turhauttaa omistaa instrumentti, joka on kaikkein herkin menemään epäkuntoon.

Viime keväänä tein ensimmäisen musiikkiopistotason laulututkintoni. Jos jonakin päivänä olen siinä pisteessä, että pääsen pyrkimään konservatoriolle, on tutkintoja pääsykoetta varten suoritettava vielä monta.
Tutkinnon jälkeen äänenkäytössäni on ollut työstettävää muun muassa virheellisen seisoma-asentoni takia, johon olen viime ajat parhaan kykyni mukaan pyrkinyt vaikuttamaan. Laulajan tulisi seistä kyljet pitkinä, yläkeho rentona ja jalat aavistuksen verran koukussa. Itselläni on ollut koko iän virheellinen seisoma-asento, sillä seison polvet oienneina. Tämä taas vaikuttaa ryhtiini ja sitäkautta äänenmuodostukseen. Instrumentti ei soi kauniisti jos se on jollakin tapaa "vänkyrällä." Lisäksi olen kärsinyt kuluneena keväänä niska-hartiaseudun kireydestä stressin takia ja myös tämä on tuottanut ääneen kireyttä. Laulajan kehon tulisi olla kokonaisvaltaisesti joustava. Luonnollisesti myös kasvojen lihasten jännittäminen vaikuttaa äänenmuodostukseen ja sointiin. Jos joku innostui aiheesta enemmän, ohessa linkki melko kattavaan tietopakettiin: http://www.turunkonservatorio.fi/userfiles/Tiedostot/nenhuolto-opas-valmis.pdf

Laulunopiskelu on ainaista työtä ja itseensä on kyettävä menemään jatkuvasti. On todettava, ettei koskaan tule täydelliseksi ja kun edellisen vuoren ylittää, on vastassa seuraava. Laulajan on oltava nöyrä ja valmis kehittymään jatkuvasti. Vain sillä tavalla on mahdollisuus tulla paremmaksi. Sama koskee varmasti jokaista instrumenttia eikä rajoitu edes pelkkään musiikin kenttään. Sama pätee kaikkeen oppimiseen. Ääni kuitenkin on hyvin henkilökohtainen asia, sillä jokaisella on oma persoonallinen äänenvärinsä ja sointinsa johon ei voi itse vaikuttaa. Jos joku ei tällöin pidä persoonallisesta äänenväristäsi tai sen soinnista, voi kritiikki tuntua melko raskaalta. Kritiikkiä on kuitenkin vain opittava kestämään, niin kovalta kuin se tuntuukin. Itselläni on tässä vielä valtavasti oppimista ja iso kasvamisen paikka. Ääneni on minulle niin suuri, henkilökohtainen osa minua, että sitä koskevat tunteet ovat usein voimakkaita.

Laulun-kuten kuvataiteenkin suhteen olen todella kunnianhimoinen ja minulla on valtavasti tahtoa päästä pitkälle. Teen sen eteen valtavasti työtä ja toivon sen kantavan vielä jonakin päivänä hedelmää. Ainoan huolenaiheeni laulunopiskelun etenemiseen tuo musiikin teoria, jota tulisi opiskella samassa tahdissa itse instrumenttiopintojen kanssa. Minulle teoria on aikamoinen kivi kengässä. En ole koskaan ollut haka matematiikassa ja koska musiikin teoria on hyvin matemaattista, se tuottaa minulle suuria hankaluuksia. Hammasta purren kuitenkin menen eteenpäin ja toivon parasta. Tähän mennessä olen suorittanut teoriaa 2. kurssiin saakka.

Oman ääneni persoonallinen leima on sen tummuus ja samanaikainen heleys. Monet ovat luonnehtineet sitä yhtäaikaisesti tummaksi ja heleän huilumaiseksi. Olen ollut todella kiitollinen ihmisiltä saamastani kauniista palautteesta. Se auttaa uskomaan itseensä ja tavoitteisiinsa.
Minulle laulaminen on kuin kehon puhdistamista. Tuntuu kuin laulaessa suustani vapautuisi äänen ohella kehon sisälle lukkiutunut negatiivinen energia. Huomasin tämän jälleen kerran tänään tunnilla päästäessäni viikon aikana lukkiutunutta huonoa oloa äänen mukana ulos. Laulamisen jälkeen olo oli rutkasti kevyempi ja onnellisempi. Tunne joka sisälleni leviää onnistuneen lauluharjoituksen päätteeksi on niin kokonaisvaltaisen onnellinen, että sitä on hankala verrata mihinkään. Sitä tuntee itsensä jollakin tapaa hyvin puhtaaksi ja kauniiksi.

Tällä hetkellä harjoittelen haastavia korukuviollisia aarioita. Äänen kiinteänä soimaan saaminen aarioiden pitkissä, lurittelevissa korukuvioissa onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sitä on kuitenkin todella hyödyllistä harjoitella. Liitän loppuun muutaman aarian Youtubesta joiden kanssa olen viimeaikoina saanut painiskella. Amarilli, mia bella on yksi tämänhetkisiä suosikkejani. Valitsin Cecilia Bartolin version, sillä laulajatar on yksi ehdottomia henkilökohtaisia suosikkejani ja korukuvioiden mestari. Youtubesta en kuitenkaan löytänyt muuta kuin hiukan erikoisemman, kitarasäestetyn konserttiversion. Henkilökohtaisesti pidän enemmän perinteisemmästä, vanhan Arie Antiche-levyn versiosta.
Myöskään muista etsimistäni lauluista en löytänyt haluamiani versioita Youtuben ihmemaailmasta. Handelin Del minacciar del ventosta en löytänyt laisinkaan naisen laulamaa versiota ja The Wakeful Nightingalen Youtube-versiot olivat kaikki todella kehnoja. Ajatus tulee luultavasti kuitenkin ymmärretyksi ontuvista versioinneista huolimatta.

 Laulullisissa tunnelmissa toivotan kaikille hyvää viikonalkua!





keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Milloin pelko katoaa


Olisinko onnellinen
Kuullessani yleisön pauhun
Tuntiessani liekkien syövän minut päästä varpaisiin
Kuollessani joka ilta lavalla uudelleen
Sukeltaessani muotojen ja värien virtaan
Maalia käsissäni
Kuullessani jonkun kertovan,
Ei tarvitse pelätä,
Ei toista kertaa kahtia revetä
Milloin pelko katoaa,
Pelko pettävistä unelmista,
Hauraista raunioista
Kannanko kaiken avainta mukanani
Avainta jota en näe
En tahdo nähdä lammen rannassa
Vettä ilman kuvajaista
Univeisten viiltämiä haavoja
En tahdo kuulla pilvien putoavan
En tahdo silmiä sulkea
Varistan pois tähdenlennon tomun
Eihän se tartu hameenhelmoihin
Ei ainakaan minun
Minä yksin en voi sammua yössä
Vaan milloin pelko katoaa?



Runon kontekstista irrallinen piirros "Ensilumi: Hän ei koskaan tullut" vuodelta 2011

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kuvataiteen lukiodiplomityö 2011 "Vuoropuhelu"

Viime syksynä ennen valmistumistani lukiosta, otin vastaan valtavan haasteen tarttuessani kuvataiteen lukiodiplomiin. Valitsin aiheekseni "Silmin kuultua, korvin nähtyä" jossa ohjeistettiin audiovisuaalisen teoksen toteuttamiseen. Tehtävä oli kuin minulle laadittu, sillä juuri audiovisuaalisuus on viime aikoina voimakkaasti kiehtonut minua musiikillis-kuvataiteellisen taustani takia. Olen vasta alkanut käsittää, kuinka suuri voimavara kuvataide ja musiikki voisivatkaan olla yhdessä ja kuinka valtava vahvuus kokemani kahden taiteenlajin välinen synestesia saattaa minulle tulevaisuudessa olla. Parhaimmassa tapauksessa siitä saattaa tulla oma, persoonallinen leimani, jos pääsen opiskelemaan alaa.
Lukiodiplomissa päädyin toteuttamaan maalausparin Deadwinter's Childin kappaleen "The First Snow Wove Her Shroud" pohjalta. Kappale ei ole minun sanoittamani, mutta tulkitsen sitä vahvasti omalla tavallani. Kappale löytyy myös uusimmalta Orchids from the Abyss-demoltamme ja sen voi kokonaisuudessaan kuunnella ja ladata Myspacesta ja Mikseristä. Demosta löytyy myös painettuja kappaleita ja niitä voi kiinnostuksen puitteissa tiedustella 4 euron hintaan.






The First Snow Wove Her Shroud 

Mus. Myyryläinen & Salovaara
Lyr. Koljonen

Stone cold soil
and dress of fallen leaves
the mire upon my head

Why should I weep for myself
I was all you ever hoped to be

Even now you are
in pure white shroud
like snow upon the elms
or a silver-lined cloud

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me
 
Halls would echo in hollow notes
and the wind would rush through me
Never would I hold you, never would I sleep

My knees bleed, yet stone shan't give in
Dust is dust and flames live to perish

When morning brings no comfort night will linger on
And all hope is in vain
my atonement is you

Come to me through the walls of sleep
oh forget me and be set  free...

Through your eyes I witnessed daylight
for those of mine you swore to dead of night

Clouds lay their blessings just for me
The fairest dream I dreamt to see
bereft or left to be
There's no sorrow in me

No tears please

And as the sun dies, draws away it's rays
Dispels the spark of hope within
By the light of day, she fades away
Forever she will set in peace with him


Tulkitsen kappaletta seuraavasti:
Kuolema on erottanut pariskunnan ja he käyvät makaaberia vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Mies on jäänyt jumiin elämäänsä eikä osaa jatkaa eteenpäin. Hän on ehkä menettänyt jossain määrin jopa todellisuuden tajuaan.
Päivän valjetessa myös mies siirtyy ajasta ikuisuuteen ja pariskunta löytää yhteisen rauhan  rajan tuolla puolen. Kuulija voi vain arvuutella, onko vuoropuhelu todellisuudessa käyty, vai onko se vain miehen päänsisäistä hourailua.


Diplomin 1. taulu "Apart" kuvaa vuoropuhelua haudan molemmin puolin. Syksy on lopuillaan, ensilumi on satanut haudalle ja ilma viilenee. Voimme vain arvuutella, kuinka kauan nainen on jo maannut mullan alla. Kasvot ja kukat ovat vielä säilyttäneet kauneutensa, joten luultavasti kuolemasta on kulunut vain vähän aikaa. Toisaalta koko työ on hyvin symbolistinen ja käsite aika ei siinä luo juuri merkitystä. Taulujen välillä aikaa on saattanut vierähtää pitkäkin tovi, ehkä kuukausia, ehkä vuosia.  Mies on saattanut käydä haudalla pidemmänkin aikaa säännöllisin väliajoin.


Pahoittelen kuvien huonoutta. Reprokuvaaminen on vasta harjoittelun asteella ja työt ovat niin valtavia, että niiden ulkona kuvaaminen osoittautui todella työlääksi.

Diplomin 2. taulu "Atonement" kuvaa pariskunnan uudelleen kohtaamista rajan takana. Enää ei ole aikaa, ei paikkaa, vain jonkinlainen hengetön jälleennäkeminen paikassa jolla ei ole nimeä. Halusin tuoda tauluun täydellisen kirkkauden, sillä enää pariskunta ei kohtaa yötä. On vain jotain lopullista, ajantonta rauhaa. Molempien kasvoilta paistaa iätön tyyneys. Saan itse valtavaa voimaa katsoessani taulua. Naisen kasvoilla oleva rauha luo sisimpääni tyyenyden tunteen ja se tuntuu valtavan hyvältä. Muu maailma liikkuu edelleen, mutta nainen ja mies ovat poissa. He ovat onnellisia siellä minne ovat yhdessä päässeet.




Kertokaahan-huonoista kuvista huolimatta, mitä ajatuksia teos teissä herättää ja kummasta taulusta pidätte enemmän?