tiistai 29. toukokuuta 2012

Pääsykokeen paineessa

Pääsykokeiden toinen päivä on takana. Eiliseltä jäi voittajafiilis, mutta tänään olo on epävarma ja levoton. Haastattelu oli kova pala ja vaikka minulla on valtavasti kuvataiteen kokemusta ja harrastuneisuutta, ovat nykytaiteen näyttelykäynnit jääneet  minun osaltani vähemmälle. Tämä kostautui haastattelussa, sillä haastattelijat tenttasivat tarkkaan hakijoiden harrastuneisuuden nykytaiteen saralla. Näyttelykäyntien kautta syntyneisiin nykytaidekokemuksiin liittyvät kysymykset menivät minun osaltani huonosti juuri näyttelykäyntien vähäisyyden vuoksi. Olen kyllä nähnyt nykytaidetta näyttelyissä, mutta täytyy myöntää että se ei ole juuri koskettanut minua. Nautin enemmän taiteen tekemisestä ja visuaalisesta kauneudesta kuin pöyristystä herättävästä radikaalista nykytaiteesta. Siinä vaiheessa kun taiteen pointti pelkästään on filosofisissa pohdinnoissa eikä enää laisinkaan visuaalisessa näyttävyydessä, pointti taiteelta puuttuu mielestäni kokonaan. Tämä on tietysti vain oma henkilökohtainen näkemykseni asiasta. Minusta on upeaa että nykytaiteessa on mahdollista käyttää monia aistikanavia kuten kuulo ja näköaistia yhtäaikaa, mutta en ole jaksanut olla kovin kiinnostunut esimerkiksi performanssi tai videotaiteesta. Haluaisin itsekin käyttää tulevaisuuden töissäni sekä kuvaa että ääntä yhtäaikaa, mutta en usko jaksavani ryhtyä "maailmanparantajaksi" tai "yhteiskunnan epäkohtien korjaajaksi" taiteen avulla. Minulle taide kuitenkin on ennen kaikkea visuaalista kauneutta, aistinautintoa ja tapa käsitellä kokemuksia. Toivoisin voivani opiskella kuvataiteilijaksi, mutta täytyy myöntää, että arvostan enemmän vanhaa, taidokasta maalausta ja perinteistä piirustusta kuin rajoja hakevaa radikaalia nykytaidetta. Voi olla, että tämä pahimmillaan tämä tulee esteekseni hakemaani kouluun pääsyssä. Haastattelussa sillä ainakin tuntui olevan melko suuri painoarvo.
Tämänpäiväinen alastonmallinkaan piirtäminen ei mennyt täysin putkeen. Olen kuvataidekouluaikoinani harjoitellut elävää mallia ja viime kuukausina pyrkinyt virkistämään muistiani tällä saralla, mutta välissä on ollut vuosien tauko. Alaston ihmisruumis on todella vaikea piirrettävä. Se on kuitenkin kuvataiteilijan peruskauraa ja vanha, perinteinen taito joka tulee hallita. Harjoituksen aikana painotettiin, että jos kouluun sattuu pääsemään, opetetaan tätäkin taitoa kantapään kautta. Se olisi tietysti todella hyvä.
Ei silti, en sano että kaikki olisi mennyt huonosti. Hyvinkin menneitä tehtäviä on jo takana. Eiliset tehtävät suoritin mielestäni kiitettävästi ja myös tämänaamuisessa maalaustehtävässä pääsin mielestäni näyttämään kynteni. Huomenna pääsykokeet vielä jatkuvat muutamalla tehtävällä ja sitten odotetaankin tuloksia heinäkuuhun saakka. Odotus tulee olemaan piinaavaa varsinkaan kun ei ole minkäänlaista käsitystä, millaiset mahdollisuuteni ovat näin sekavien tunteiden varjossa. Ei auta kuitenkaan kuin toivoa parasta. Koulu on todella viehättävä, ihmiset ovat mielenkiintoisia ja haasteita tuntuu ainakin riittävän. Luulen että tulisin nauttimaan siellä opiskelusta vaikka se varmasti tulisikin olemaan stressaavaa ja haasteita täynnä. Nyt vain peukut pystyyn.

4 kommenttia:

  1. Peukut on täällä pystyssä! Sä oot loistava! Teit sen varmasti selväks myös heille! :)

    T. Jenna

    VastaaPoista
  2. Hitsi noi kokeet on kyllä hurjan rankat... Ja tyhmää sinänsä, että pitäis osata ja tietää kaikista aloista kun ei kukaanm oikea taiteilija käytä kaikkia taiteen teitä vaan sitä omaa joka syntyy harjoittelemalla.. mau onnea<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta siellä halutaan olla varmoja että hakija sopii koulutusohjelmaan. Mitään noista pääsykokeen tehtävistä ei saanut valitettavasti mukaan enkä tullut kuvanneeksi niitä. :(

      Poista
  3. ps. Laita kuvia postauksiin töistä jos saat!! tai muista kuvailuistas:3

    VastaaPoista