Aloittelua ja esittelyä

Heipä hei! Pitkäaikaisen pohdinnan jälkeen olen viimein päätynyt avaamaan blogin.
Jo pitkään mielessäni on askarrellut ajatus blogin perustamisesta. Aloittamista jarruttanut tekijä on ollut aiherajauksen tekeminen. Mistä blogini voisi kertoa? Mistä kirjoittaa ja mitä jättää pois?

Lopulta tulin siihen tulokseen että turhan niuho aiheiden kanssa tuskin kannattaa olla. Ehkä on vain hyvä kirjoittaa asioista jotka ovat itselle rakkaita niitä sen kummemmin kahlitsematta tai rajaamatta.
Mitä luultavimmin blogini tulee pääosin käsittelemään elämää taiteellisen palon kanssa. Jo pienestä pitäen taide ja itseilmaisu ovat olleet minulle kanavat joilla ilmaista persoonallisuuttani. Kanavat ovat vaihdelleet milloin piirtämisen, kirjoittamisen, musiikin ja laulamisen välillä mutta yksi asia näitä kaikkia on aina yhdistänyt. Olen koko elämäni kokenut vahvasti, että jollen saa koskettaa ihmisiä taiteellani jollakin tapaa, olen elänyt turhaan.
Tällä hetkellä koen rakkaimmiksi ilmaisukanavikseni laulamisen ja maalaamisen. Opiskelen intohimoisesti klassista laulua musiikkiopistotasoisesti ja haaveenani olisi jonakin päivänä päästä pyrkimään konservatoriolle laulajan ammattiin. Lisäksi olen melodista, melankolista talvimetallia soittavan Deadwinter's Childin vokalisti. Perustin Deadwinterin vuonna 2008 ja siitä pitäen se on ollut yksi elämäni kiintopisteistä. Tunne jonka saan laulaessani lavalla ei ole verrattavissa mihinkään muuhun. Lavalla olen erilläni muusta elämästä, tunnen olevani vahvempi ja kokonainen. Haluaisin kehittyä lavaesiintymisessä entistä paremmaksi, sillä jännitän sitä edelleen valtavasti jo monista takana olevista esiintymiskerroista huolimatta. Sitähän sanotaan ettei esiintymisjännitys jätä rauhaan edes ammattilaista.
Rakastan esittää klassista ohjelmistoa yhdessä säestäjän kanssa, mutta koen olevani kokonainen ainoastaan jos klassisen lisäksi saan toteuttaa itseäni myös raskaamman musiikin parissa. Metallimusiikki ja klassinen musiikki täydentävät toisiaan ja luovat yhdessä harmonian.
Myös kuvataiteellinen puoleni on kokonaisvaltainen osa minua. Jo lapsena minut löysi usein kynä ja lehtiö seuranani milloin mistäkin. Minulla oli valtaisa mielikuvitus, josta ammensin milloin minkäkin laisia hahmoja ja maailmoja. Minulla oli aina oma fantasiamaailmani mukana ja tästä syystä en ollut ikinä yksin. En aina liiemmin edes kaivannut muiden seuraa kunhan minulla oli välineet joilla luoda kuvallista maailmaa.
Nykyisin ammennan musiikista valtavaa voimaa kuvien tekemiseen. Käytän siis kahta voimakasta kanavaani täydentämään toisiaan. Musiikki ja kuva ovat minulle aina yhtä. Olen ainakin jonkinasteinen synesteetikko, sillä minulle musiikki ilmentää aina värejä, muotoja ja tarinoita. Visuaalisuus ja musiikki kulkevat aina käsi kädessä, enkä osaa ajatella niitä toisistaan erillisinä osa-alueina. Tulevaisuudessa toivoisin voivani yhdistää näitä kahta osa-aluetta taiteen luomisessa. Olen hakenut opiskelemaan kuvataiteilijaksi, sillä musiikin perusopintoni ovat vielä niin pahasti kesken, että muusikon ammatista on turha haaveilla vielä ihan lähiaikoina. Päätin siis vetää toisesta narusta odotellessani toisen laskeutumista käden ulottuville. Toivoisin ehkä jopa voivani kouluttautua molemmille aloille ja tehdä töitä molempien parissa.

Itsestäni kertovan avauspuheen jälkeen, toivotan sinut tervetulleeksi "Feenikslinnun Lauluun." Blogi on vielä täydellisen keskeneräinen, mutta paranee tästä varmasti vielä visuaalisesti kunhan opin perusteet tarpeeksi kattavasti. Yllä muokattu valokuva minusta, sekä akryylimaaleilla maalattu omakuva Kuvataiteilija AMK:n ennakkotehtäviin liittyen.